Korkeakirkollisuus

Osa artikkelisarjaa
Anglikanismi
Tausta ja historia Kelttiläinen kristinusko Apostolinen suksessio Uskonpuhdistus Englannissa Luostarilaitoksen purkaminen Englannin kirkko Oxfordin liike
Teologia Episkopaalisuus Anglokatolisuus Evankelinen katolisuus Latitudinarismi Korkeakirkollisuus Matalakirkollisuus Sakramentit
Teokset Kuningas Jaakon Raamattu Book of Common Prayer Jeesuksen rukous
Organisaatio Anglikaaninen kirkko Canterburyn arkkipiispa
Henkilöt Augustinus Canterburylainen Beda Venerabilis Henrik VIII Thomas Cranmer Edvard VI Elisabet I Matthew Parker Richard Hooker Jaakko I Kaarle I William Laud
n k m

Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Tunnustuskirjat Apostolinen uskontunnustus Nikean uskontunnustus Athanasioksen uskontunnustus Augsburgin tunnustus Puolustus Vähä katekismus Iso katekismus Schmalkaldenin opinkohdat Paavin valta ja johtoasema
Teologia Lutherin teologia Laki ja evankeliumi Sola gratia Sola scriptura Kahden regimentin oppi Loci theologici Ristin teologia Katolisuus Pyhitys Yleinen pappeus
Suuntaukset Aitoluterilaiset Luterilainen puhdasoppisuus Pietismi Haugelaisuus Lestadiolaisuus Herännäisyys Uusluterilaisuus Korkeakirkollisuus Tunnustuksellinen luterilaisuus Liberaaliteologia Tunnustuskirkko Barmenin teologinen julistus
Sakramentit ja jumalanpalvelus Kaste Kheirotonia Konfirmaatio Ehtoollinen Rippi Sairaiden voitelu Virsi
Organisaatio Confessional Evangelical Lutheran Conference Kansainvälinen luterilainen neuvosto Luterilainen maailmanliitto Porvoon kirkkoyhteisö Luterilaiset kirkot Amerikan evankelisluterilainen kirkko Islanti Missouri-synodi Norja Ruotsi Saksa Suomi Tanska Viro Luettelo Suomen luterilaisista seurakunnista Ev. Lut. Herätysliikkeet EFS
Historia Uskonpuhdistus Ruotsissa Protestantismi Augsburgin uskonrauha Cuius regio, eius religio
Henkilöt Luther von Bora Melanchthon Agricola Bonhoeffer Bugenhagen Bultmann Chemnitz Egede Flacius Francke Grundtvig Kierkegaard Laestadius Löhe Otto Pannenberg Olaus Petri Laurentius Petri Quenstedt Rautanen Sasse Schleiermacher Spener Tausen Tillich Trubar Tyndale Walther Wyneken
n k m

Korkeakirkollisuus (engl. high church) on protestanttisessa teologiassa vaikuttava kirkkokäsitys, joka korostaa kirkon – varsinkin liturgista – traditiota, pappisvirkaa ja sakramentteja.^[1] Nimitys on lähtöisin anglikaanisesta kirkosta, jossa korkeakirkollista traditiota nimitetään anglokatolisuudeksi.^[1][2] Korkeakirkollisuuden juuret ovat Englannin kirkossa 1830-luvulla alkaneessa Oxfordin liikkeessä, joka pyrki uudistamaan kirkon identiteettiä, ajattelua ja uskonnonharjoittamista lähemmäs roomalaiskatolisuutta.^[2][3]

Anglikaanisen kirkon ulkopuolella korkeakirkollisuus on vaikuttanut etenkin luterilaisuudessa. Korkeakirkollisia liikkeitä on esiintynyt Saksassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä reformoitujen kirkkojen piirissä myös Sveitsissä, Ranskassa ja Alankomaissa.^[1]

Korkeakirkollisuudelle päinvastaista kirkkokäsitystä kutsutaan usein ”matalakirkollisuudeksi”, joka sekin on terminä peräisin anglikaanisuudesta. Luterilaisuudessa matalakirkollisuudella ei ole vakiintunutta merkitystä. Sen piiriin voidaan katsoa kuuluviksi pietismi, evankelioiva herätyskristillisyys ja karismaattinen liike sekä myös näille vastakkainen kulttuuriprotestanttisuus. Virkaopin osalta myös paljon vaikuttanutta, 1800-luvulla syntynyttä Erlangenin teologiaa voi pitää "matalakirkollisena".

1. ↑ ^{a b c} Korkeakirkollisuus Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} Anglo-Catholicism Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
3. ↑ Oxford movement Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)