Andrew Jackson

Andrew Jackson
Yhdysvaltain 7. presidentti
4. maaliskuuta 1829 – 4. maaliskuuta 1837[1]
Varapresidentti	John C. Calhoun (1829–1832), Martin Van Buren (1833 – 1837)
Edeltäjä	John Quincy Adams[1]
Seuraaja	Martin Van Buren[1]
Henkilötiedot
Syntynyt	15. maaliskuuta 1767[1] Waxhaws, Etelä-/Pohjois-Carolina, Brittiläinen Amerikka[2][1]
Kuollut	8. kesäkuuta 1845 (78 vuotta)[1] Nashville, Tennessee, Yhdysvallat[1]
Ammatti	lakimies[1]
Puoliso	Rachel Donelson Robards Jackson[1]
Tiedot
Puolue	demokraattis-republikaanipuolue Demokraatit
Uskonto	presbyteeri[1]
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Andrew Jackson (15. maaliskuuta 1767 Waxhaws, Etelä- tai Pohjois-Carolina^[1][2] – 8. kesäkuuta 1845 Nashville, Tennessee) oli Yhdysvaltain seitsemäs presidentti vuosina 1829–1837. Puoluekannaltaan hän oli demokraatti.

Andrew Jackson johti joukkoja vuoden 1812 sodassa, creek-sodassa sekä ensimmäisessä seminolisodassa ja hänet tunnettiin laajalti sotasankarina. Hän hyödynsi mainettaan presidentinvaalikampanjoissaan. Presidenttinä Jackson käytti yksinvaltiasmaista hallitsija-asemaa, josta hän saikin liikanimen Kuningas Andrew I. Jacksonin merkittävimpiä ratkaisuja presidenttinä oli Etelä-Carolinassa syntyneen konfliktin ratkaiseminen sekä Yhdysvaltain kansallisen pankin elvyttämisen estäminen.^[3]

1. ↑ ^{a b c d e f g h i j k} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä heritage ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä history ei löytynyt
3. ↑ Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.