Carlo Ginzburg

Carlo Ginzburg (s. 15. huhtikuuta 1939^[1] Torino Italia) on italialainen historioitsija, italialaisen nykytaiteen tutkija ja kirjailija. Häntä pidetään yleisesti yhtenä oman sukupolvensa merkittävimmistä historioitsijoista, eikä vähiten kehittelemänsä mikrohistoriallisen tutkimusmetodin tähden.^[2]

Carlo Ginzburgin äiti oli italialainen kirjailija Natalia Ginzburg o.s. Levi ja isä tunnettu toimittaja Leone Ginzburg.

Ginzburgin tunnetuin teos on 1500-luvulla eläneen mylläri Menocchio della Notan ajatuksia ja uskomuksia käsittelevä Juusto ja madot (Il formaggio e i vermi), joka on käännetty 23:lle eri kielelle.^[3] Hänen väitöskirjansa I benandanti (1966) syntyi siten, että hän luki Venetsiassa laajaa inkvisitiota koskevaa arkistoaineistoa ilman selvää päämäärää, kun hän löysi oikeudenkäyntiasiakirjasta kuvauksen benandatista eli hyvästä noidasta. Tätä sanaa hän ei koskaan aikaisemmin ollut tavannut, ja hän aavisti löytäneensä väitöskirjalleen aiheen.^[4]

1. ↑ Professori ordinari (Arkistoitu – Internet Archive). Bolognan yliopisto. Viitattu 16.9.2015.
2. ↑ Carlo Ginzburg, Juusto ja madot Gaudeamus. 12.10.2007. Viitattu 28.11.2018. ^{[vanhentunut linkki]}
3. ↑ Carlo Ginzburg, 2010 Balzan Price for European History International Balzan Price Foundation. Viitattu 28.11.2018. (englanniksi)
4. ↑ Happonen, Päivi ym. (toim.): Kleion pauloissa : Jussi Nuorteva 60 vuotta, s. 264–265. Kirjokansi 53. Arkistoyhdistyksen julkaisuja 11. Arkistolaitoksen toimituksia 17. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-541-2.