DNA

Deoksiribonukleiinihappo eli DNA^[1] on nukleiinihappo, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen^[2] ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin. Eliön lisääntyessä geneettinen materiaali kopioituu ja välittyy jälkeläisille.

Eukaryooteissa DNA on kromosomeissa solun tumassa. Prokaryooteissa DNA on rengasmaisena molekyylinä solun sisällä ilman tumaa nukleoidiksi kutsutulla alueella. Eläin- ja kasvisolujen mitokondriot sekä kasvisolujen viherhiukkaset sisältävät oman rengasmaisen DNA:nsa kuten bakteereissa. Ihmisen mitokondriaalinen DNA on maternaalista, eli periytyy aina äidiltä.

Jos yhden ihmisen solun DNA avattaisiin yhdeksi nauhaksi, tulisi pituudeksi noin kaksi metriä. Yhden ihmisen kaikkien solujen DNA yhteensä ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin. Ihmisen perimästä vain noin 1,5 prosenttia on proteiineja koodaavaa DNA:ta.^[3] DNA:ta on käytetty rikostutkinnassa ensimmäisen kerran vuonna 1986.^[4] Ensimmäiset tekniikat tätä varten kehitti brittiläinen Alec Jeffreys.^[5]

1. ↑ Lyhenneluettelo, Kotus
2. ↑ Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 11–12, 18, 21, 162. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
3. ↑ * Hiltunen, Erkki ym. (toim.): Galenos. Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 176. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
4. ↑ The Evolution of DNA Forensics and Its Impact on Solving Crimes Discover Magazine. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
5. ↑ The ‘eureka’ moment that revolutionised crime solving @yourgenome · Science website. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)