Dinosaurukset

Dinosaurukset
Eoraptor, hyvin tyypillinen varhainen dinosaurus.
Eoraptor, hyvin tyypillinen varhainen dinosaurus.
triaskausi–nykyaika (holoseeni)
(muut kuin linnut: triaskausiliitukausi)
231,4–0 Ma (mahdollisesti jo noin 243 Ma)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset
Dinosauria
Owen, 1842
Lahkot
Katso myös

  Dinosaurukset Wikispeciesissä
  Dinosaurukset Commonsissa

Dinosaurukset eli hirmuliskot (Dinosauria) olivat mesotsooisella maailmankaudella elänyt hyvin menestyksekäs eläinryhmä. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät triaskaudella noin 230 miljoonaa vuotta sitten, mutta niiden valtakausi alkoi vasta triaskauden joukkotuhon jälkeen, ja ne hallitsivat maapalloa jurakauden ja liitukauden ajan. Dinosaurukset kuolivat äkillisesti sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Joukkotuhon syynä on pidetty maahan iskeytynyttä asteroidia sekä tulivuorenpurkauksia. Joukkotuhosta selvisivät vain dinosauruksista polveutuvat linnut, joita on alettu viime vuosikymmeninä kutsua dinosauruksiksi, kun niiden samankaltaisuus on selvinnyt aiempaa paremmin.

Dinosaurukset olivat tasalämpöisiä maaeläimiä. Jotkin niistä olivat kasvinsyöjiä, jotkin lihansyöjiä ja jotkin kaikkiruokaisia. Dinosaurusten koko vaihteli suuresti: pienimmät olivat alle 200-grammaisia, ja mahdollisesti suurin oli 80–100 tonnin painoiseksi arvioitu Argentinosaurus, joka olisi siten ollut kaikkien aikojen suurin maaeläin.

Dinosaurukset jaetaan kahteen lahkoon niiden lantion rakenteen perusteella: liskonlantioisiin ja linnunlantioisiin. Ne puolestaan jaetaan moniin sivuryhmiin. Lajeja on löytynyt yli tuhat, ja lisää löydetään koko ajan.

Dinosaurukset määritteli omaksi ryhmäkseen ensi kertaa englantilainen Richard Owen vuonna 1841 ja keksi samalla niiden nimityksen. Dinosaurusten fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta. 1900-luvun taitteessa fossiileja löydettiin etenkin Pohjois-Amerikan kuivilta seuduilta, ja nykyisin merkittävimmät löytöpaikat ovat Kiinassa ja Etelä-Amerikassa.


From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne