Edvard VII

Edvard VII
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas
Intian keisari
Valtakausi 22. tammikuuta 1901 –
6. toukokuuta 1910
Kruunajaiset 9. elokuuta 1902
Edeltäjä Viktoria
Seuraaja Yrjö V
Pääministerit Robert Salisbury
Arthur Balfour
Henry Campbell-Bannerman
H. H. Asquith
Syntynyt 9. marraskuuta 1841
Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut 6. toukokuuta 1910 (68 vuotta)
Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Hautapaikka St. George's Chapel, Windsorin linna
Puoliso Kuningatar Alexandra ( 1863)
Lapset
Koko nimi Albert Edward
Suku Saksi-Coburg-Gotha
Isä Prinssi Albert
Äiti Viktoria
Nimikirjoitus

Edvard VII (Albert Edward; 9. marraskuuta 18416. toukokuuta 1910) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910. Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.

Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward.[1]

  1. The Kings & Queens of England & Scotland s.190

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne