Elinkeino-oikeus on oikeudenala, jonka piiriin kuuluvat elinkeinonharjoittamista ja elinkeinon harjoittamisen oikeutta koskevat asiat. Joissakin maissa elinkeino-oikeus on elinkeinoasioita käsittelevä erityistuomioistuin. Subjektiivisena oikeutena elinkeino-oikeus tarkoittaa jokaiselle kansalaiselle kuuluvaa oikeutta harjoittaa elinkeinoa.[1]
Elinkeino-oikeus sijoittuu oikeudenalojen jaottelussa markkinaoikeuden alalohkoksi. Markkinaoikeuden muut osa-alueet ovat kilpailuoikeus eli kilpailunrajoitusoikeus, kilpailumenettelyoikeus, tuotepolitiikkaan ja tuoteturvallisuuteen liittyvä oikeus sekä kuluttajaoikeus eräiltä keskeisiltä osiltaan. Markkinaoikeus luo puitteet elinkeino- ja yritystoiminnalle. Laajasti ymmärrettyy elinkeino-oikeuteen kuuluvat elinkeinojen harjoittamista, julkista yritystoimintaa, maassa olevia ulkomaisia elinkeinonharjoittajia, talouspolitiikkaa, ulkomaankauppaa, valuuttamääräyksiä ja yritystoiminnan valvontaa säätelevät normit ja oikeuskäytäntö. Elinkeino-oikeuden pyrkimyksenä on ohjata elinkeinotoimintaa oikeana ja tarkoituksenmukaisena pidettyyn päämäärään. Sitä varten säädetty lainsäädäntö on eri yhteiskunta- ja talousjärjestelmissä erilainen.[1]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 97–105.