Eurooppalaisten siirtomaavalta on aikakausi, jonka aikana eurooppalaiset valtiot hallitsivat siirtomaa-alueita eri puolilla maailmaa. Siirtomaavalta sai alkunsa löytöretkien jälkeen, kun Uusi manner valloitettiin. Siirtomaavalta ei ulottunut vain Amerikkaan, vaan myös muillekin mantereille Afrikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan.
Miltei koko Afrikka ja Oseania jaettiin eurooppalaisten kesken ja aasialaiset alueet alistettiin eurooppalaisten kaupankäynnin tarpeiden mukaisiksi. Dekolonisaation myötä valtaosa siirtomaista on itsenäistynyt, mutta periaatteessa siirtomaavalta ei ole kokonaan loppunut, sillä joillakin eurooppalaisilla on edelleen siirtomaita, kuten brittiläiset merentakaiset alueet.
Siirtomaavalta käynnistyi pikkuhiljaa eurooppalaisten ensin perustaessa siirtokuntia eri alueille. Alkuun heillä ei ollut voimavaroja valloittaa alueita, joten alkuperäisasukkaiden kanssa käytiin kauppaa. Vähitellen kaupankäynti muuttui riistoksi, ja lopulta siirtokuntien kasvaessa alueiden alistamiseksi. Ensimmäisiä siirtomaita olivat espanjalaisten Kanariansaaret ja portugalilaisten Madeira.[1]
- ↑ Kohi, Palo, Päivärinta, Suonio, Vihervä: Forum - Ihminen, ympäristö ja kulttuuri, s. 90. Otava, 2005. ISBN 951-1-18572-1.