George Herbert Mead

George Herbert Mead
George Herbert Mead
Henkilötiedot
Syntynyt	27. helmikuuta 1863 South Hadley, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	26. huhtikuuta 1931 (68 vuotta) Chicago, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Instituutti	Chicagon yliopisto
Koulukunta	pragmatismi, naturalismi
Vaikutusalueet	kielifilosofia, mielenfilosofia, symbolinen interaktionismi, sosiaalinen konstruktionismi
Tutkimusalue	filosofia, sosiaalipsykologia, sosiologia, psykologia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

George Herbert Mead (27. helmikuuta 1863 South Hadley, Massachusetts Yhdysvallat – 26. huhtikuuta 1931) oli yhdysvaltalainen filosofi, psykologi ja sosiaalipsykologi.

Mead tunnetaan pragmatistisen koulukunnan filosofina yhdessä John Deweyn sekä William Jamesin ja Charles S. Peircen kanssa.^[1] Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja opetti Michiganin ja Chicagon yliopistoissa. Saksassa vieraillessaan Mead opiskeli Leipzigin yliopiston psykologisessa laboratoriossa Wilhelm Wundtin johdolla ja tutustui myös hegeliläiseen ajatteluun ja hermeneuttiseen historianfilosofiaan, joita hän opiskeli Wilhelm Diltheyn luennoilla Berliiniin yliopistossa.^[2]

Palattuaan Yhdysvaltoihin Mead kehitteli behavioraalista merkityksenteoriaa. Sen mukaan kielen merkitykset rakentuvat ärsykkeiden ja reaktioiden vuorovaikutuksessa: toimijoiden ennakoidessa toistensa käyttäytymistä ja vastatessaan toistensa eleisiin. Hänen mukaansa kieli on historiallisesti syntynyt, kun eleet ovat saaneet yhteisen symbolisen merkityksen. Koska kielen ja käsitteellisen ajattelun ehtona on ihmisten välinen heijastusvaikutus, siihen liittyy myös itsestä tietoisuuden synty. Meadin mukaan tietoisuus ja minuus kehittyvät yksilöiden vuorovaikutuksessa. Niiden yleisinhimilliset piirteet säilyvät ja siirtyvät sosiaalisesti rakentuneessa sekä kieleen ja kulttuuriin paikantuvassa ”yleistyneessä toisessa” (the generalized other), joka koostuu samastumisen kautta muovautuneesta yksilöminuuksien yhteenliittymistä.^[3]

Yleistynyt toinen muodostaa kulttuurisen kerroksensa, jota ei voida redusoida yksilötoimijoihin. Meadin myöhemmässä ajattelussa kyse ei ollut enää hänen alun perin kannattamastaan behaviorismista vaan idealismista, jossa näkyivät myös nuoruudessa saadut hegeliläiset vaikutteet. Mead tunnetaankin psykologisen behaviorismin arvostelijana mutta myös Immanuel Kantin transsendentaalifilosofisen individualismin kriitikkona.^[4] Niiden tilalle hän tarjosi omaa yhteiskunnallisesti ja pragmatistisesti muotoiltua ihmiskäsitystään, jota voidaan kutsua sosiaaliseksi behaviorismiksi.^[5]

Mead siirtyi Chicagon yliopistoon Deweyn saatua sieltä professorinviran. Hänet nimitettiin Deweyn seuraajana 1907 filosofian professoriksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti 1931. Chicagon vuosinaan Mead kehitteli merkityksen teoriaansa ja näkemyksiään minuuden ja persoonallisuuden synnystä suureksi yhteiskuntatulkinnaksi. Häntä pidetään sosiaalipsykologian klassikkona ja eräänä vuorovaikutuksellisen lähestymistavan teoriahistoriallisena luojana.^[6]

Mead kuului vaikutusvaltaiseen psykologiseen ryhmittymään, Chicagon sosiologiseen koulukuntaan sen eräänä perustajana. Mead liitetään symboliseksi interaktionismiksi kutsuttuun sosiologiseen suuntaukseen.^[7] Siinä inhimillinen yhteiselämä nähdään tulkintaprosessina, jossa ihmiset ohjaavat itseään ja toisiaan antamalla merkityksiä tilanteille, tapahtumille ja asioille. Elämä nähdään keskinäisenä vuorovaikutuksena, joka tapahtuu symbolien ja viestinnän välityksellä.^[8]

1. ↑ Israel Scheffler, Four pragmatists – Critical Introduction to Peirce, James, Mead and Dewey, 1974.
2. ↑ Meadin henkilö- ja vaikutushistoriaa on tarkastellut Gary A. Cook teoksessaan George Herbert Mead – Making of a Social Pragmatist (1993).
3. ↑ George Herbert Mead, Mind, Self and Society, s. 154.
4. ↑ Meadin filosofian suhdetta sosiaalipsykologiaan on tarkastellut Jukka Hankamäki väitöskirjassaan Sosiaalipsykologian sydän (2016).
5. ↑ Sosiaalisen behaviorismin käsite sisältyi Meadin kirjoituksista ja hänen oppilaidensa luentomuistiinpanoista toimitetun kokoelman Works of George Herbert Mead osan 1 nimeen ”Mind, Self, and Society – From the Standpoint of Social Behaviorist” (toim. Charles W. Morris, 1934) ja lukuun ”The point of view of social behaviorism”.
6. ↑ James A. Schellenbergin (1978) lisäksi Robert M. Farr näkee Meadin keskeisenä sosiaalipsykologian tieteenalan kehittymiselle teoksessaan The Roots of Social Psychology – 1872–1954 (1996), jossa hän omisti Meadille kokonaisen pääluvun.
7. ↑ Herbert Blumer teoksessaan George Herbert Mead and Human Conduct (2004).
8. ↑ Herbert Blumer teoksessaan Symbolic Interactionism – Perspective and Method (1969).