Harmonikka | |
---|---|
Soitinryhmä | vapaalehdykkäsoitin, kosketinsoitin |
Alkuperämaa / ‑alue | Eurooppa, 1820-luku |
Soittimen ääniala | vaihtelee soitintyypistä riippuen, enimmillään noin seitsemän oktaavia |
Liittyvä musiikin tyylilaji | taidemusiikki, kansanmusiikki, viihdemusiikki, folkmusiikki, nykyisin kaikki tyylilajit |
Samankaltaisia soittimia | accordina, bandoneon, concertina, harmoni, huuliharppu |
Harmonikka on yhteisnimitys näppäin- tai kosketinsormiolla ja palkeella varustetuille kannettaville vapaalehdykkäkielisille kosketinsoittimille.[1] Se tunnetaan myös monilla lempinimillä, kuten haitari, hanuri, sirmakka, taljankka, kurttu, köyhän urut, ryppy, vetopeli ja pirunkeuhko.[2] Harmonikka kehittyi 1800-luvun puolivälin yksinkertaisesta ”rahvaan” soittimesta ensin monimuotoiseksi populaarimusiikin instrumentiksi ja lopulta vakavamman taidemusiikinkin parissa hyväksytyksi soittimeksi hieman yli sadassa vuodessa. Samalla soittimen suosio ja käyttö on levinnyt syntysijoiltaan Keski-Euroopasta, Italiasta ja Venäjältä maailmanlaajuiseksi.