Humanistinen psykologia

Osa artikkelisarjaa
Psykologia
Perustyypit Behaviorismi Biologinen Differentiaali Evoluutio Havainnot Kehitys Kognitiivinen/Kognitivismi Kokeellinen Kulttuuri Kulttuurienvälinen Kvantitatiivinen Käyttäytymisgenetiikka Matemaattinen Neuro Persoonallisuus Poikkeavuus Positiivinen Psykodynaaminen Psykometriikka Sosiaali Vertaileva
Käytännöllinen Ennuste Ergonomia Humanistinen Kasvatus Kliininen Koulu Kriittinen Kuluttaja Käyttäytymisanalyysi Liikenne Lääketieteellinen Musiikki Ohjaus Oikeus Politiikka Ravinto Sotilas Terveys Työ Urheilu Uskonto Yhteisö Ympäristö
Lisää aiheesta Fenomenologia Kulttuurihistoria Psykoanalyysi
Historia Teemasivu
n k m

Humanistinen psykologia on psykologian suuntaus, joka korostaa yksilön ainutlaatuisuutta ja luovuutta.^[1] Se sai alkunsa 1950-luvulla, kun joukko humanistisesti suuntautuneita psykologeja halusi korjata behaviorismin ja psykodynaamisen psykologian puutteita. Humanistisen psykologian mukaan ihmisen menneisyys ei esimerkiksi määrää hänen tulevaisuuttaan, vaan ihminen voi koska tahansa tehdä tulevaisuutta koskevat valintansa.^lähde?

Humanistiset psykologit uskoivat, että ihmisen käsittäminen ilman hänen kokemuksiensa huomioimista eri tilanteissa on mahdotonta. Siksipä humanistisessa psykologiassa ei pyritä tarkkaan ja mitattuun tietoon kuten behaviorismissa, vaan tärkeämpää oli kuvailla avoimesti ja monipuolisesti tutkimuksen kohteesta saatua tietoa. Humanistit eivät pyri yleistettävissä olevaan tietoon, vaan yksittäistapaukset ovat heille tärkeämpiä.^lähde?

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä tievie ei löytynyt