Jehovan todistajat

On mahdollista, että tämä artikkeli tukeutuu liikaa lähteisiin, jotka ovat liian lähellä aihetta. Tämä voi tehdä artikkelista epäneutraalin. Voit parantaa artikkelia korvaamalla kyseiset lähteet luotettavilla, aiheesta riippumattomilla ja kolmannen osapuolen lähteillä. Tarkennus:

Jehovan todistajat
Suuntautuminen	restorationismi
Teologia	antitrinitianismi
Hallinto	Jehovan todistajien hallintoelin
Toiminta-alue	pääasiassa Pohjois-Amerikka
Perustaja	Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford
Perustettu	1870-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut	adventismista
Seurakuntia	120 053
Jäseniä	noin 8,7 miljoonaa
Kotisivu	https://www.jw.org/fi/
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Osa artikkelisarjaa
Jehovan todistajat
Historia Raamatuntutkijat Eriytyneet liikkeet
Järjestö Betel Hallintoelin Kokoukset Vanhimmisto Vartiotorni-seura
Oppi Eskatologia Julistaminen ovelta ovelle Raamatuntulkinta Verioppi Uuden maailman käännös Oppimuutokset
Julkaisut Herätkää! Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja Kristityn elämä ja palvelus – Työkirja
Kulttuuri Kuri seurakunnissa Valtakunnan laulut Valtakunnansali
Henkilöt Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford Nathan Homer Knorr Frederick William Franz Milton George Henschel Don A. Adams Raymond Franz Suomi Kaarlo Harteva
Muuta aiheesta Kritiikki Jehovan todistajat Suomessa
n k m

Jehovan todistajat on lopun ajan odotusta ja kristinuskon juurille palaamista korostava, kolminaisuusopin kieltävä kristillisperäinen liike.^[1][2] Jehovan todistajien jäsenmäärän arviot vaihtelevat maailmanlaajuisesti 6 miljoonasta^[3] yli 8,3 miljoonaan 240 eri maassa (2016).^[4][3] Liikkeen päättävä elin, Warwickissa (New York) kokoontuva yhdeksänjäseninen Jehovan todistajien hallintoelin, koordinoi liikkeen toimintaa ja käytäntöjä. Hallintoelin päättää liikkeen raamatuntulkinnasta.^[5]

Suomessa Jehovan todistajat on neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö evankelis-luterilaisen, ortodoksisen kirkon ja Suomen Helluntaikirkon jälkeen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista.^[6][7] Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Jehovan todistajien jäsenmäärä oli Suomessa vuoden 2016 lopussa 17 979. Jäsenmäärä on vähentynyt 2010-luvulla noin 1 100 hengellä.^[8]

Uskontona Jehovan todistajat korostavat raamatuntulkintansa noudattamista käytännön elämässä, Jehova-nimen käyttöä Jumalan nimenä ja heidän uskonnollisen yhdyskuntansa asemaa ainoana tosi uskontona. He uskovat kaikkien maallisten valtajärjestelmien ja muiden uskontojen olevan Saatanan hallinnassa ja tuhoutuvan lähitulevaisuudessa Harmageddonin sodassa.^[9] Lukuisten raamatulliseen oppiin liittyvien eroavaisuuksien johdosta kristilliset kirkot eivät pidä Jehovan todistajia kristittyinä.^{[10]lähde tarkemmin?}

Jehovan todistajat julkaisevat lehtiä Vartiotorni ja Herätkää!. Jehovantodistajien seurakuntarakennuksia kutsutaan valtakunnansaleiksi.

1. ↑ Lähteet määritelmälle:
   • lopun ajan odotusta korostava (engl. millenarian): James A. Beckford: The Trumpet of Prophecy: A Sociological Study of Jehovah's Witnesses, s. 118–119, 151, 200–201. Oxford: Basil Blackwell, 1975. ISBN 0-631-16310-7.
   • kristinuskon juurille palaamista korostava (engl. restorationist): Stark ym.: Why Jehovah's Witnesses Grow So Rapidly: A Theoretical Application. Journal of Contemporary Religion, 1997, 12. vsk, nro 2.
   • kristillinen (engl. Christian): Religious Tolerance.org religioustolerance.org. Arkistoitu 11.5.2000. Viitattu 10.6.2013. Statistics on Religion religions.pewforum.org.
   • eroaa kristinuskosta (engl. Pseudo-Christian): Hannu Nyman: Toisenlainen evankeliumi, s. 22-23,27,30,44-45,56-57,73-75. Hämeenlinna: Karassana, 1988. ISBN 951-655-397-4. Pasi Turunen: Vartiotorni valtakunta uudessa valossa, s. 204-207. Saarijärvi: Kuva ja Sana, 2005. ISBN 951-585-135-1. Efraim Briem: Totuus Jehovan todistajista, s. 73-77. Helsinki: Kristillinen palvelukeskus, 1945. ISBN 951-585-135-1. W. J. Schnell: Vieras evankeliumi, s. 4-6,26. Hämeenlinna: Rv-kirjat, 1982. ISBN 951-605-352-1. Uuras Saarnivaara: Jehovan todistajat Raamatun valossa, s. 46-56. Helsinki: Uusi Tie, 1986. ISBN 951-619-167-3. J. Oswald Sanders: Heresies and cults, s. 81. London: Lakeland, 1971. ISBN 0-551-00195. Seppo A. Teinonen: Nykyajan lahkot. Uusia uskonnollisia liikkeitä ja yhteisöjä, s. 127. Pieksämäki: Kirjayhtymä, 1965. Asko A. Kariluoto: Jehova vai Jeesus, s. 9-17,18-27,32-33. Vantaa: Rv-kirjat, 1984. ISBN 951-605-829-9. Aimo T. Nikolainen: Rajankäyntiä, s. 14-16,23. Vantaa: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1964. Walter Martin, Norman Klan: Jehovah of the Watchtower, s. 9,20,24,43,112-113,116,121-122,154. Minneapolis: Bethany house publisher, 1981. ISBN 0-87123-267-7. Lasse Halme, Jarno Parviola Tom Sjöblom, Riitta Vaaramo: Majakka. Uskontokirja, s. 145. Porvoo: Wsoy, 2007. ISBN 978-951-0-29775-9. Harri Peltomaa, Timo Laulaja, Timo Muola, Jaana Lehtiö, Tuomo Seitola,Antti Mattila, Harry Ruotsalainen, Maija Arvola: Uskonnon verkot. Käsikirja., s. 262. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2005. ISBN 952-5469-05-0. Tiina Airaksinen, Marja Honkaheimo, Kati Mikkola, Hannele Repo: Portti. Lukion uskonto II kurssi., s. 209. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23399-2. Jarno Parviola, Raija Peura, Riitta Vaaramo: Suuret uskonnot. Kirkkotieto., s. 99, 189. Porvoo: Wsoy, 1995. ISBN 951-35-5652-2. Harri Peltomaa, Timo Laulaja, Timo Muola, Jaana Lehtiö, Antti Mattila, Harry Ruotsalainen, Kai Järvinen, Antti Mattila, Maija Arvola: Uskonnon työskentelykirja., s. 58, 182. Saarijärvi: Opintoverkko, 2010. ISBN 978-952-5469-18-9. Markku Heikkilä, Eija Suokko, Riitta Tuovinen: Kirkko, kulttuuri ja yhteiskunta. Lukion kurssi Kristinusko ja kristilliset kirkot., s. 18,108. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14514-2. Toim. Markku Pyysiäinen, Jarkko Seppälä: Uskonnonopetuksen käsikirja., s. 231-232,251. Helsinki: Wsoy, 1998. ISBN 951-0-23094-4. Mikä kirkko on kristillinen? www.ekumenia.fi. Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Viitattu 21.4.2019.
   • uskonnollinen liike (engl. denomination): Jehovah's Witnesses at a Glance bbc.co.uk. The American Heritage Dictionary thefreedictionary.com. Memorial and Museum Auschwitz-Birkenau en.auschwitz.org. Arkistoitu 26.4.2012. Viitattu 10.6.2013.
2. ↑ Katriina Hulkkonen: ”Jehovan todistajat – vakaumuksen vapauden puolustajat”, Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 151 ja 152. Kirkon tutkimuskeskus. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.4.2019).
3. ↑ ^{a b} Jehovan todistajat uskonnot.fi. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015.
4. ↑ Jehovan todistajien vuosikirja 2017 Jehovan todistajat. Viitattu 16.04.2017.
5. ↑ Raymond Franz Crisis of Conscience s, Luku 5: Perinteet ja pykälät (Arkistoitu – Internet Archive),s. 115, Commentary Press, 2002 suomennos
6. ↑ Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 31.12.2004. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 11.6.2007.
7. ↑ Uskonnonvapauslaki OPM (Archive.org)
8. ↑ Tilastokeskus PX-WEB - Väestö uskonnollisen yhdyskunnan, iän ja sukupuolen mukaan 2000 - 2016^{[vanhentunut linkki]}
9. ↑ Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maanpäällä, 1982, s. 255 ”Se, että kaikki uskonnot johtavat samaan päämäärään, ei suoraan sanoen pidä paikkaansa. Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa”
10. ↑ Lähteet määritelmälle:
    • Pseudo-Christian:Hannu Nyman: Toisenlainen evankeliumi, s. 22-23,27,30,44-45,56-57,73-75. Hämeenlinna: Karassana, 1988. ISBN 951-655-397-4. Pasi Turunen: Vartiotorni valtakunta uudessa valossa, s. 204-207. Saarijärvi: Kuva ja Sana, 2005. ISBN 951-585-135-1. Efraim Briem: Totuus Jehovan todistajista, s. 73-77. Helsinki: Kristillinen palvelukeskus, 1945. ISBN 951-585-135-1. W. J. Schnell: Vieras evankeliumi, s. 4-6,26. Hämeenlinna: Rv-kirjat, 1982. ISBN 951-605-352-1. Uuras Saarnivaara: Jehovan todistajat Raamatun valossa, s. 46-56. Helsinki: Uusi Tie, 1986. ISBN 951-619-167-3. J. Oswald Sanders: Heresies and cults, s. 81. London: Lakeland, 1971. ISBN 0-551-00195. Seppo A. Teinonen: Nykyajan lahkot. Uusia uskonnollisia liikkeitä ja yhteisöjä, s. 127. Pieksämäki: Kirjayhtymä, 1965. Asko A. Kariluoto: Jehova vai Jeesus, s. 9-17,18-27,32-33. Vantaa: Rv-kirjat, 1984. ISBN 951-605-829-9. Aimo T. Nikolainen: Rajankäyntiä, s. 14-16,23. Vantaa: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1964. Walter Martin, Norman Klan: Jehovah of the Watchtower, s. 9,20,24,43,112-113,116,121-122,154. Minneapolis: Bethany house publisher, 1981. ISBN 0-87123-267-7. Lasse Halme, Jarno Parviola Tom Sjöblom, Riitta Vaaramo: Majakka. Uskontokirja, s. 145. Porvoo: Wsoy, 2007. ISBN 978-951-0-29775-9. Harri Peltomaa, Timo Laulaja, Timo Muola, Jaana Lehtiö, Tuomo Seitola,Antti Mattila, Harry Ruotsalainen, Maija Arvola: Uskonnon verkot. Käsikirja., s. 262. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2005. ISBN 952-5469-05-0. Tiina Airaksinen, Marja Honkaheimo, Kati Mikkola, Hannele Repo: Portti. Lukion uskonto II kurssi., s. 209. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23399-2. Jarno Parviola, Raija Peura, Riitta Vaaramo: Suuret uskonnot. Kirkkotieto., s. 99, 189. Porvoo: Wsoy, 1995. ISBN 951-35-5652-2. Harri Peltomaa, Timo Laulaja, Timo Muola, Jaana Lehtiö, Antti Mattila, Harry Ruotsalainen, Kai Järvinen, Antti Mattila, Maija Arvola: Uskonnon työskentelykirja., s. 58, 182. Saarijärvi: Opintoverkko, 2010. ISBN 978-952-5469-18-9. Markku Heikkilä, Eija Suokko, Riitta Tuovinen: Kirkko, kulttuuri ja yhteiskunta. Lukion kurssi Kristinusko ja kristilliset kirkot., s. 18,108. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14514-2. Toim. Markku Pyysiäinen, Jarkko Seppälä: Uskonnonopetuksen käsikirja., s. 231-232,251. Helsinki: Wsoy, 1998. ISBN 951-0-23094-4.