Kaarle IV | |
---|---|
![]() Francisco de Goyan maalaama Kaarle IV:n muotokuva vuodelta 1789. | |
Espanjan kuningas | |
Valtakausi | 14. joulukuuta 1788 – 19. maaliskuuta 1808 |
Edeltäjä | Kaarle III |
Seuraaja | Ferdinand VII |
Syntynyt |
11. marraskuuta 1748 Portici, Italia |
Kuollut |
20. tammikuuta 1819 (70 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
Puoliso | Maria Luisa |
Lapset |
Carlota Joaquina Maria Amalia Ferdinand VII Don Carlos Maria Isabella de Bourbon Francisco |
Koko nimi | Carlos Antonio Pascual Francisco Javier Juan Nepomuceno José Januario Serafín Diego de Borbón y Sajonia |
Suku | Bourbon |
Isä | Kaarle III |
Äiti | Maria Amalia |
Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Nimikirjoitus |
![]() |
Kaarle IV (esp. Carlos; 11. marraskuuta 1748 – 20. tammikuuta 1819 Rooma, Kirkkovaltio) oli Espanjan kuningas vuosina 1788–1808. Hän oli Kaarle III:n toiseksi vanhin poika ja nousi vallanperijäksi, koska vanhempi veli Felipe oli henkisesti kehitysvammainen ja kärsi epilepsiasta.
Kaarle oli heikko kuningas, jonka aikana Espanja oli likimain Ranskan vasalli. Valtiota hallitsivat käytännössä kuningatar Maria Luisa ja tämän rakastaja Manuel de Godoy.[1] Kaarle IV:tä kutsuttiin El Cazadoriksi (”metsästäjä”), koska hän piti enemmän urheilusta ja metsästyksestä kuin valtion asioiden hoitamisesta. Hän oli hyväsydäminen, mutta heikko ja yksinkertainen.[2]
Kaarle luopui vallasta vuonna 1808 poikansa Ferdinand VII:n liittouduttua ranskalaisten kanssa pääministeri Manuel de Godoytä vastaan. Valtaan nousi Napoleon I:n veli Joseph Bonaparte. Godoyn ja Napoleonin solmima Fontainebleaun sopimus aiheutti Espanjalle vaikean tilanteen, joka johti Pyreneiden niemimaan sotaan. Kaarle lähti ulkomaille ja asui ensin Ranskassa. Hän kuoli vuonna 1819 Roomassa.