Karismaattinen liike

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Jeesus Kristus Syntymä Ristiinnaulitseminen Ylösnousemus
Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Evankeliumi Raamatun kaanon
Teologia Jumala Kolminaisuus Isä Poika Pyhä Henki Apologetiikka Kaste Kirkko Kristologia Lähetystyö Pelastus Uskontunnustus
Historia Aikajana Apostolit Pietari Paavali Maria Varhaiskristillisyys Kirkkoisät Konstantinus Kirkolliskokoukset Augustinus Suuri skisma Ristiretket Akvinolainen Uskonpuhdistus Luther
Tunnustuskunnat Läntinen Katolinen Protestantismi Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Kalvinismi Evankelikalismi Pyhitysliike Luterilaisuus Metodismi Helluntaiherätys Itäinen Idän katoliset kirkot Ortodoksinen kirkko Orientaaliortodoksiset kirkot Restorationismi Jehovan todistajat Myöhempien aikojen pyhien liike Ykseyshelluntailaisuus
Muuta aiheesta Jumalanpalvelus Kirkko Kirkkovuosi Taide Kritiikki Ekumenia Musiikki Rukous Saarna Symbolit
Kristinuskon teemasivu
n k m

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi Kotikirkot
Aiheesta muualla
n k m

Karismaattinen liike eli karismaattinen kristillisyys on ekumeeninen kristillinen liike, joka korostaa sellaisia ilmiöitä, jotka ovat Uuden testamentin armolahjojen ilmentymiä.^[1] Karismaattinen liike läpäisee eri kirkkokuntia ja yhteiskuntaluokkia. Helluntailaisperäisen ja prostestanttisen kristillisyyden ohella karismaattinen kristillisyys on saanut vahvan jalansijan myös esimerkiksi katolisen kirkon piirissä. Yleisimmin karismaattisuudella viitataan kuitenkin helluntailais-karismaattiseen kristillisyyteen.^[2]

Karismaattiselle kristillisyydelle on ominaista Pyhän Hengen toiminnan korostaminen, jumalallisen läsnäolon kokemus sekä spontaani ja epämuodollinen uskonnonharjoittamisen tyyli. Keskeistä ovat Raamatun korinttolaiskirjeessä mainitut armolahjat. Eri karismaattisten kirkkojen, liikkeiden ja suuntausten painotukset ovat erilaisia.^[2] Karismaattisuuden käsite tulee kreikan armolahjaa tarkoittavasta sanasta kharisma.^[3]

Karismaattisen kristillisyyden kehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: helluntailaisuuden syntyyn ja leviämiseen, karismaattisuudeen laajentumiseen perinteisten kirkkokuntien pariin sekä uuskarismaattisuuteen. Karimaattista liikehdintää on tapahtunut myös eri mantereilla ja niiden välillä.^[4] Viime vuosikymmeninä yksi karismaattisuuden näkyvä ilmentymä on ollut maailmanlaajuisesti levinneet megakirkot.^[5]

Helluntailais-karismaattisiin seurakuntiin ja liikkeisiin kuului vuonna 2021 yli 655 miljoonaa jäsentä,^[6][7] mikä on yli neljäsosa maailman noin kahdesta miljardista kristitystä. Center for the Study of Global Christianity-keskuksen mukaan näistä noin 305 miljoonaa kuului karismaattisiin seurakuntiin ja liikkeisiin.^[8] Erityisen voimakasta karismaattisen kristillisyyden kasvu on Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa.^[5]

1. ↑ McGraith 2000, s. 231
2. ↑ ^{a b} Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 214
3. ↑ Heino 1997, s. 61-62
4. ↑ Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 215
5. ↑ ^{a b} Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 216
6. ↑ Gordon-Conwell Theological Seminary: Status of Global Christianity 2021. Gordon-Conwell Theological Seminary. Viitattu 7.3.2024.
7. ↑ Gina A. Zurlo, Todd M. Johnson, Peter F. Crossing: World Christianity and Mission 2020: Ongoing Shift to the Global South. International Bulletin of Mission Research, 2020-01, 44. vsk, nro 1, s. 8–19. doi:10.1177/2396939319880074. ISSN 2396-9393. Artikkelin verkkoversio. en
8. ↑ Global Christianity – A Report on the Size and Distribution of the World’s Christian Population Pew Research Center. 19.12.2011. Viitattu 26.4.2023. (englanniksi)