Suomen kivikausi on esihistorian ajanjakso, jolloin alueella asuneet ihmiset tekivät käyttöesineensä ja työkalunsa pääasiassa kivestä, puusta ja luusta, eivätkä metallit olleet vielä yleisessä käytössä ainakaan. Kivikausi vallitsi Suomessa noin vuosina 8850–1900/1700 eaa.[3] Kivikautta seurasi pronssikausi, jolloin metallien käyttö hiljalleen yleistyi.
Neandertalinihminen tai jonkin muun ihmissuvun edustajia on saattanut asua Kristiinankaupungin Susiluolassa jopa 120 000 vuotta sitten Yoldiameren loppuvaiheessa.[4] Tästä ei ole kuitenkaan saatu varmuutta. Varmuudella Suomen ensimmäiset asuttajat saapuivat maahan noin 8850 eaa., edellisen jääkauden mannerjäiden vielä peittäessä osia Pohjois-Suomesta. Alueella kivikaudella vallineet lukuisat kulttuurit elivät maankohoamisen ja ilmaston lämpenemisen, sekä siitä seuranneen kasviston ja eläimistön vaihtelujen alaisuudessa. Kivikauden lopulla vallinnut lämmin ilmastovaihe alkoi viilentyä, ja maanviljelys ja karjanhoito yleistyivät, vaikka niistä tulivat tärkeimpiä elinkeinoja vasta myöhemmin.[5]
- ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 109. Gaudeamus, 2015.
- ↑ eläinpääase; karhunpäänuija www.finna.fi. Viitattu 30.11.2017.
- ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, 2015.
- ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 11. Gaudeamus, 2015.
- ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 120–121. Gaudeamus, 2015.