Back لعب (نشاط) Arabic Kawat BCL खेल (सामान्य) Bihari খেলা Bengali/Bangla Joc Catalan Káh-dièu CDO Leg Danish Śōg (ativitê) EML Play (activity) English Juego (recreación) Spanish
.jpg)
Leikki on varsinkin lasten harjoittamaa, usein määrämuotoista ja määräsääntöjä noudattavaa, mielihyvänsävyistä toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta.[1] Sillä on myös tärkeä merkitys lapsen kehitykselle.lähde?
Wood ja Attfield (1996) ovat määritelleet leikkiä Hujalan (2002) mukaan seuraavasti:
- Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti.
- Leikki edellyttää leikkijöiden omaehtoista ja aktiivista sitoutumista siihen.
- Leikkiä ylläpitää lapsen oma sisäinen motivaatio ja toiminnan synnyttämä mielihyvä.
- Leikki on yhteydessä lapsen omiin kokemuksiin.
- Lapset leikkivät heille ennestään tutuilla esineillä ja asioilla tai sellaisilla uusilla asioilla, joihin he ovat juuri tutustumassa ja joista he haluavat ottaa selvää.
- Leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia - leikin sisäiset säännöt eivät tule leikin ulkopuolelta.
- Leikissä on keskeistä itse toiminta – ei niinkään sen päämäärät.[2]
Leikki on lapsen luontainen tapa oppia. Sen avulla lapsi tutustuu ympäristöönsä ja opettelee uusia asioita. Leikki voi olla vapaata leikkiä tai aikuisen ohjaamaa. Aikuisen tehtävä leikin tukemisessa on tarjota lapselle mahdollisimman monipuolinen ympäristö leikin mahdollistajaksi. Leikki voi oikeastaan olla mitä vain, esimerkiksi tarinat, laulut, lorut, hokemat, arvoitukset, vitsit, härnääminen ja kiusoittelu voidaan lukea leikkeihin.
Leikin kautta lapset elävät vuorovaikutussuhteita, tunteita ja toimintatapoja, joita he ovat itse kokeneet ja nähneet. Usein aikuinen saa enemmän tietoa lapsen elämästä ja maailmasta havainnoimalla lasten leikkiä, kuin mitä olisi mahdollisuus saada lapsen elämää kartoittavien kysymysten avulla. Leontjev (1977) nimeää leikin lapsen johtavaksi toiminnaksi varhaislapsuudessa. Leikki on keskeinen asia lapsen elämässä ja oppiminen rakentuu pitkälti sen varaan.[2]
- ↑ Leikki Kielitoimiston sanakirja. 28.2.2017. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ a b Hujala, Eeva: Uudistuva esiopetus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2002. ISBN 951973743X.