Orientalismi

Lähi-idän valtiot. Joissain määritelmissä Turkkia ei lueta Lähi-itään.
Kaukoitä, jossa myös Kaakkois-Aasia ja sen saaristot ovat mukana.
Ingres: Turkkilainen kylpylä, vuodelta 1862.

Orientalismi eli orientalistiikka[1] länsimaalaisten harjoittamaa Lähi- ja Kaukoidän yhteiskuntien, kulttuurien ja kielten tutkimusta. Se tarkoittaa myös lännen tieteentekijöiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden luomaa yleistettyä ja homogeenistä kuvaa idästä[2].

Orientalismilla on tarkoitettu muun muassa:

  • Brittiläisten siirtomaavirkailijoiden positiivista asennetta, jolla he suhtautuivat Aasian ja Lähi-idän siirtomaiden kieliin ja kulttuureihin. Orientalistit uskoivat, että siirtomaiden hallitseminen sujuisi parhaiten niitä tuntemalla ja soveltamalla.
  • Kaikkea sitä tietoa, jonka länsimaiset idän tutkijat, orientalistit, ovat idästä keränneet.
  • Kuvataiteessa orientalisteilla tarkoitetaan 1800-luvun ranskalaisia maalareita, jotka erikoistuivat Pohjois-Afrikan ja arabimaiden kuvauksiin.
  • Yleiskielessä ”orientalistisella” voidaan tarkoittaa ”itämaiden” romantisoivaa, sadunomaista kuvausta.[3]

Alkujaan orientti ja orientalismi viittasivat vain Lähi-idän maihin, koska ennen keskiaikaa Kaukoitää ei Euroopassa tunnettu ollenkaan, mutta ajan myötä käsitteet ovat siirtyneet tarkoittamaan yhä itäisempiä alueita sitä mukaa kuin niistä on Eurooppaan tullut tietoa.

Tuhannen ja yhden yön tarinat käännettiin ranskaksi 1700-luvulla, ja ne vaikuttivat länsimaiden kuvaan Lähi-idästä. Ruotsissa tuli 1700-luvulla suosituksi lukea Jacob Jonas Björnståhlin orienttimatkojen kuvauksia. Kuvaukset haaremeista loivat seksuaalisävytteisiä mielikuvia. Samoihin aikoihin alkoi syntyä orientalishenkisiä teatteriesityksiä ja oopperoita. 1800-luvulla Egypti ja Algeria innostivat taidemaalareita ja runoilijoita.[4]

  1. Hartama-Heinonen, Ritva: Tilaa kaikille – Rum för alla?: Nordistiset näkökulmat ja käännöstiede. MikaEL – Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu, 2020. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
  2. Alison Mountz: The Other. Teoksessa Key Concepts in Political Geography, s. 328-338. Sage Publishing, 2009. ISBN 978-1412946728. Teoksen verkkoversio.
  3. Jukka O. Miettinen: Tästä kirjasta alkoi idän ymmärtäminen (kirja-arvostelu, käyttäjätunnuksella) Helsingin Sanomat. 8.6.2011. Viitattu 8.1.2019.
  4. Najat Ouakrim: Nainen ja Islam, s. 18. Naisten kulttuuriyhdistys, 1998. ISBN 951-97930-0-3.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne