Paali-kaanon

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteet mallineisiin. Artikkeli on muutenkin sekava. Outoja tyhjiä viitteitä.

Paali-kaanon on Theravada-buddhalaisuuden paalinkielinen standardikokoelma pyhiä kirjoituksia.^[1] Se on kaikkein täydellisin olemassa oleva varhaisen buddhalaisuuden kaanon,^[2][3] ja se on pääosin peräisin Tamrashatiya-koulukunnalta.^[4]

Buddhalaisen perinteen mukaan Ananda resitoi muistista Sutta Pitakan ja Upali Vinaya Pitakan ensimmäisessä buddhalaisessa neuvostossa, joka järjestettiin pian Gautama Buddhan kuoleman eli parinirvanan jälkeen. Neuvostossa paikalla olleet arhatit hyväksyivät nämä resitaatiot, ja Buddhan opetukset säilytettiin suullisena perimätietona buddhalaisen sanghan keskuudessa. Tripitakaa, joka välitettiin Sri Lankaan kuningas Ašokan hallinnon aikana, säilytettiin alun perin suullisena perimätietona. Se kirjoitettiin myöhemmin muistiin neljännen buddhalaisen neuvoston aikana, joka pidettiin vuonna 29 eaa., noin 454 vuotta Gautama Buddhan kuoleman jälkeen.^[5][6] Samankaltaisten opetusten tekstikatkelmia on löytynyt muiden tärkeimpien intianbuddhalaisten koulukuntien agama-teksteistä. Ne on kuitenkin kirjoitettu muilla prakrit-kielillä paalin tai sanskritin sijaan. Jotkin niistä käännettiin myöhemmin kiinaksi (varhaisimmat niistä ovat peräisin 300-luvulta). Säilynyt srilankalainen versio on kaikkein täydellisin,^[7] mutta sitä muokattiin laajasti noin 1000 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen, 400- tai 500-luvulla.^[8] Varhaisimmat kanonisen paalinkielen tekstikatkelmat löydettiin Myanmarin Pyu-kaupunkivaltioista, ja ne on ajoitettu 400-luvun puolivälistä 500-luvun puoliväliin.^[9]

Paali-kaanon jakaantuu kolmeen yleiseen luokkaan, nimeltään pitaka (paalin kielellä: piṭaka, joka tarkoittaa "koria" ja viittaa astioihin, joissa palmunlehdistä tehtyjä käsikirjoituksia säilytettiin).^[10] Tämän vuoksi kaanonia kutsutaan perinteisesti nimellä Tipiṭaka ("kolme koria"). Nämä kolme pitakaa ovat seuraavat:

1. Vinaya Piṭaka ("kurinalaisuuden kori"), joka käsittelee buddhalaisen sanghan sääntöjä tai kuria;^[10][7]
2. Sutta Piṭaka (sutrien/sanontojen kori) on koreista suurin, ja se sisältää Buddhan käymiä keskusteluja ja saarnoja sekä jonkin verran uskonnollisia runoja;^[10]
3. Abhidhamma Piṭaka, tutkielmia, jotka selventävät buddhalaisia oppeja, etenkin niitä, jotka koskevat ihmisen mieltä. Tätä kutsutaan myös systemaattisen filosofian koriksi.

Vinaya Pitaka ja Sutta Pitaka ovat varsin samanlaisia kuin varhaisten buddhalaisten koulukuntien teokset, joita kutsutaan usein varhaisiksi buddhalaisiksi teksteiksi. Abhidhamma Pitaka on kuitenkin tiukasti Theravada-koulukunnan kokoelma, ja sillä on vain vähän yhteistä muiden buddhalaisten koulukuntien tunnustamien abhidhamma-teosten kanssa.^[11]

1. ↑ Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivu 3. London: Routledge
2. ↑ Harvey, Peter (1990), Introduction to Buddhism, sivu 3. New York: Cambridge University Press
3. ↑ Maguire, Jack (2001), Essential Buddhism: A Complete Guide to Beliefs and Practices, sivu 69-. Simon and Schuster, ISBN 978-0-671-04188-5
4. ↑ Hahn, Thich Nhat (2015). The Heart of Buddha's Teachings. Harmony. sivu 16.
5. ↑ Wynne, Alexander (2003), How old is the Suttapiṭaka? The relative value of textual and epigraphical sources for the study of early Indian Buddhism https://web.archive.org/web/20150309051940/http://www.ocbs.org/images/documents/Wynne.pdf (PDF), St John's College, arkistoitu versio alkuperäisestä: http://www.ocbs.org/images/documents/Wynne.pdf (PDF) 9. maaliskuuta, 2015
6. ↑ Drewes, David (2015). Oral Texts in Indian Mahayana. Indo-Iranian Journal. 58: 131.
7. ↑ ^{a b} Robert E. Buswell Jr., Donald S. Lopez Jr. (2013). The Princeton Dictionary of Buddhism. Princeton University Press. p. 924. ISBN 978-1-4008-4805-8.
8. ↑ Lars Fogelin (2006). Archaeology of Early Buddhism. sivu 13. AltaMira. ISBN 978-0-7591-0750-2.
9. ↑ Stargardt, Janice. Tracing Thoughts Through Things: The Oldest Pali Texts and the Early Buddhist Archaeology of India and Burma. sivu 25, Royal Netherlands Academy of Arts and Sciences, 2000.
10. ↑ ^{a b c} Gombrich, Richard F (2006), Theravada Buddhism (2nd ed.), sivu 4, London: Routledge
11. ↑ Encyclopædia Britannica: ultimate reference suite (2008), Buddhism, Encyclopædia Britannica