Planckin laki

Planckin laki kuvaa mustan kappaleen lämpötilan ja sen säteilemän sähkömagneettisen säteilyn energian suhdetta. Lain kehitti Max Planck tutkiessaan mustan kappaleen säteilyä ja se oli keskeinen askel kvanttimekaniikan kehityksessä.

Mustan kappaleen lämpötilan noustessa myös lämpösäteilyn (sähkömagneettinen säteily) intensiteetti kasvaa ja sen huippukohta siirtyy lyhyemmälle aallonpituudelle (suuremmalle taajuudelle). Vertailun vuoksi kuvaan on piirretty klassisen fysiikan ennustama Rayleigh’n–Jeansin lain kuvaaja, joka johtaa ultraviolettikatastrofiin.

Sähkömagneettisen säteilyn energiatiheys aallonpituuden yksikköä kohti on Planckin lain mukaisesti

missä on säteilyn aallonpituus, c on valonnopeus, on Planckin vakio, Boltzmannin vakio ja termodynaaminen lämpötila. Spektraalisen energiatiheyden SI-yksikkö on J/m4.[1]

Taajuuden funktiona energiatiheys on

Tässä tapauksessa yksikkö on J/m3/Hz.[1]

Klassisen fysiikan avulla johdettavissa oleva Rayleigh’n–Jeansin laki vastaa Planckin lakia pitkillä aallonpituuksilla. Planckin lakia edeltänyt Wienin säteilylaki puolestaan vastaa Planckin lakia lyhyillä aallonpituuksilla. Integroimalla Planckin laki kaikkien aallonpituuksien yli saadaan Stefan-Boltzmannin laki, jonka mukaan mustan kappaleen säteilemä kokonaisenergia on verrannollinen sen lämpötilan neljänteen potenssiin.

  1. a b Zangwill, s.698

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne