Polymeeri

Polymeeri on molekyyli, jossa useat (vähintään 50 kpl) pienet molekyylit eli monomeerit ovat liittyneet toisiinsa kemiallisin sidoksin katalyyttien vaikutuksesta prosessissa, jota kutsutaan polymerisaatioksi. Mikäli polymeeri sisältää vain yhdenlaisia monomeereja, sitä kutsutaan homopolymeeriksi ja useampia erilaisia monomeereja sisältäviä polymeerejä kutsutaan kopolymeereiksi.

Nimi polymeeri tulee kreikkalaisista sanoista poly-, "monta" ja -mer, "osa". Tämä kuvaa hyvin polymeerejä, sillä ne ovat suurikokoisia molekyylejä eli niin kutsuttuja makromolekyylejä, jotka koostuvat lyhyistä, toistuvista rakenneosista nimeltään monomeerit.  

Jos kaikki yhdisteen monomeerit ovat samanlaisia, polymeeri on isotaktinen, mutta jos polymeeri koostuu stereorakenteeltaan vuorottelevista monomeereista, se on syndiotaktinen. Jos stereorakenteeltaan erilaisilla monomeereilla ei ole järjestystä, polymeeri on ataktinen.

Polymeerit voidaan jakaa synteettisiin ja luonnossa esiintyviin. Luonnon polymeerejä eli biopolymeerejä ovat muun muassa tärkkelys, selluloosa, DNA, proteiinit, kautsu ja guttaperkka. Nykyisin eniten käytetyt muovit, polyeteeni, polypropeeni ja polyvinyylikloridi ovat petrokemian jalostusketjuihin liittyviä synteettisiä tuotteita. Muoveilla on korkea polymeraatioaste, eli niiden jokainen molekyyli (polymeeriketju) on muodostunut 1 000–100 000 pienestä molekyylistä (monomeerista).

Suurin osa polymeereistä on orgaanisia rakentuen hiiliketjun ympärille, mutta myös perinteisesti kemiallisesti epäorgaanisiksi katsottuja polymeerejä tunnetaan ja käytetään. Tunnetuin näistä lienee pii-happiketjusta muodostuva silikoni, joka on polyalkyylisiloksaani, (RSiO)n, jossa R on hiilivetyryhmä.