Rasismi Suomessa

Rasismi Suomessa tarkoittaa Suomessa esiintyviä aatteita, ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai syrjintää, joka kohdistuu huonommiksi katsottuihin rodullisiin tai etnisiin ryhmiin. Rasismin kansainvälisen poliittisen määritelmän esitti Unesco vuonna 1978.^[1] Määritelmässä rasismi esiintyy ilmiönä, johon kuuluu sekä kognitiivisia (ideologia), affektiivisia (viha) että toiminnallisia osia, kuten syrjintä. Unescon määritelmä jakoi ilmiön yhtäältä systemaattiseen ja julkiseen puoleen (myöhemmin ”rakenteellinen rasismi”^[2]) ja toisaalta henkilökohtaiseen tasoon (myöhemmin ”arkipäivän rasismi”^[2]).^[1]

Rasismin käsite on vähitellen laajentunut ja nykyisin rasismiksi toisinaan tulkitaan myös hyvää tarkoittava puhe, jonka seuraukset kuitenkin ovat toiseuttavia.^[3] Sellainen voi olla esimerkiksi liiallinen uteliaisuus henkilön kotimaata kohtaan, mikä voi uusintaa rodullistavia rajanvetoja.^[4]

Juridisesti Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaisia jo perustuslain nojalla, joten rakenteellista rasismia ei pitäisi esiintyä virallisten normien tasolla. Yhdenvertaisuuden periaatetta lainsäädännössä lujittaa kaksi muuta säädöstä. Suomessa rikollisen teon rasistinen motiivi on peruste rangaistuksen koventamiselle.^[5] Lisäksi Suomessa sovelletaan niin sanottua positiivista syrjintää, jossa vähemmistöryhmään kuuluva henkilö voidaan asettaa etuoikeutettuun asemaan muihin nähden, vaikka tämä tarkoittaisi muodollisesta yhdenvertaisuudesta tinkimistä.^[6][7] Rasismista Suomessa on paljon ristiriitaista tietoa. Amnesty Internationalin väitteen mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista.^[8] Toisaalta maailman onnellisimmat maahanmuuttajat asuvat juuri Suomessa.^[9]

Suomalaiset ovat olleet varhain rasismin kohteina. Tieteellisen rasismin kaudella ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat 1800-luvulla heidät alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.^[10] Toisaalta Suomessa esiintyy niin sanottua arkipäivän rasismia. Keskustelu rasismista lisääntyi 1990-luvulla, kun Suomeen alkoi saapua turvapaikanhakijoita. Samaan aikaan rasismia ryhdyttiin tutkimaan.^[11][12]

1. ↑ ^{a b} Unesco 1978, § 2.2; Unesco 1982
2. ↑ ^{a b} Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8.
3. ↑ Antirasistista otetta tarvitaan myös ohjaustyössä 15.12.2021. Opetushallitus. Viitattu 2.4.2022.
4. ↑ Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 152, 160. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0. Teoksen verkkoversio.
5. ↑ Lepola & Villa 2007, s. 10.
6. ↑ Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325 Finlex. Viitattu 29.11.2020.
7. ↑ Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu ei vuosilukua. Oikeusministeriö. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 5.7.2020.
8. ↑ Amnesty International: Rakenteellinen rasismi on kitkettävä Suomesta – nyt! 16.3.2023. Amnesty International. Viitattu 12.4.2023.
9. ↑ John F. Helliwell, Richard Layard & Jeffrey D. Sachs (toim.): World Happiness Report 2018, s. 30-31. Sustainable Development Solutions Network, 2018. ISBN 978-0-9968513-6-7. Teoksen verkkoversio.
10. ↑ Heikkinen, Mikko-Pekka: Suomalaiset ovat alempaa rotua, julistivat ruotsalaiset ja saksalaiset tiedemiehet 1900-luvun alussa – suomalaistutkija torjui väitettä kaivamalla esiin 49 pääkalloa Helsingin Sanomat. 6.8.2017. Viitattu 24.2.2022.
11. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä rastas ei löytynyt
12. ↑ Rastas 2007, s. 122–126.