Raskasmetalli

Raskasmetalli on yleisnimitys erilaisille ympäristölle ja terveydelle haitallisille metalleille ja puolimetalleille, joilla on suuri tiheys, massa ja järjestysluku. Raskasmetalli ei ole virallinen tieteellinen termi, koska tieteilijät eivät koskaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitkä alkuaineet raskasmetalleihin kuuluvat.^[1] Tieteenalat ovat kiinnostuneita metallien eri ominaisuuksista ja määrittelevät raskasmetallit siten omien kriteeriensä mukaan. Esimerkiksi lääketiede painottaa raskasmetallien haitallisuutta terveydelle, kun taas fysiikka ja kemia tutkivat aineiden fysikaalisia ominaisuuksia ja niiden aiheuttamia kemiallisia reaktioita.^[2] Tästä huolimatta termiä raskasmetalli käytetään hyvin yleisesti.

Ympäristöministeriön asetuksessa yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta:

Käsitteellä ”raskasmetalli” tarkoitetaan kaikkia antimoni-, arseeni-, kadmium-, kromi (VI)-, kupari-, lyijy-, elohopea-, nikkeli-, seleeni-, telluuri-, tallium- ja tinayhdisteitä sekä näitä aineita metallisessa muodossa, mikäli ne on luokiteltu vaarallisiksi aineiksi.^[3]

Raskasmetalleilla on haitallisia vaikutuksia sekä ympäristöön että terveyteen. Osa tähän luokkaan kuuluvista metalleista on pieninä pitoisuuksina elämälle tärkeitä hivenaineita joiden haitalliset vaikutukset tulevat esiin vasta suuremmilla pitoisuuksilla tai pitkäaikaisessa altistumisessa. Raskasmetalleja esiintyy ympäristössä myös luonnostaan.

Raskasmetallitermillä on suomen ja englannin kielissä eri merkitys. Englanninkielinen termi heavy metals määrittelee raskasmetallit tiheyden, massan ja järjestysluvun mukaan, mutta ei painota metallien haitallisuutta samalla tavoin kuin suomenkielinen termi. Tästä syystä englannin kielessä raskasmetalleihin luokitellaan useampia metalleja, kuten rauta, kulta ja hopea. Suomessa käytettyä termiä vastaakin englannin kielessä paremmin termi toxic heavy metal, joka ottaa huomioon myös metallien myrkyllisyyden.

1. ↑ Duffus, John H.: ’Heavy metals’ — A meaningless term? (PDF) Pure and Applied Chemistry vol 74, no 5. 2002. IUPAC. Viitattu 12.5.2017. (englanniksi)
2. ↑ Jeffery, W. Gordon: Metallien maailma. Malmista metalliksi ja käyttöön. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Ottawa, Kanada: International Council on Metals and the Environment, 2001. ISBN 1-895720-41-9.
3. ↑ 2000/532/EY EUR-Lex. Viitattu 12.5.2017.