Mosambikin kansallinen vastarintaliike Resistência Nacional Moçambicana |
|
---|---|
Perustettu | 1975 |
Johto |
|
Ideologia |
nationalismi konservatiiviliberalismi oikeistopopulismi |
Poliittinen kirjo | oikeisto |
Toimisto | Maputo |
Kansanedustajia | 89 / 250 |
Kansainväliset jäsenyydet | Centrist Democrat International |
Nuorisojärjestö | RENAMO - Liga da Juventude |
Renamo eli Mosambikin kansallinen vastarintaliike (portugaliksi Resistência Nacional Moçambicana) on mosambikilainen konservatiivinen antikommunistinen poliittinen puolue.
Se perustettiin Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 nimellä Movimento Nacional de Resistência (MNR) ja oli aluksi hallituksen vastainen aseellinen järjestö. Apartheid-ajan Etelä-Afrikka ja Ian Smithin johtama Rhodesia olivat osana Renamon luomiseen, toimimaan välitysryhmänä hyökätäkseen hallitsevaa kommunistista Frelimo-puoluetta vastaan ja rasittamaan maan sisäistä tilannetta terroristitoiminnan kautta.[1][2] Rhodesian tuella, Renamo aloitti aseistetun kapinan Frelimon hallitusta vastaan vuonna 1977, mikä laukaisi Mosambikin sisällissodan.[3]
Renamon ensimmäinen johtaja oli André Matsangaissa. Hänen kuoltuaan 1979 johtajaksi valittiin Afonso Dhlakama, joka toimi tehtävässä kuolemaansa 2018 saakka joka johti organisaatiota kuolemaansa asti vuonna 2018.[4] Hänen seuraajakseen tuli Ossufo Momade.
Sisällissodan aikana, Renamo oli vastuussa lukemattomien siviilien tappamisesta ja sieppaamisista, sekä julkisten tilojen ja monenlaisen yksityisomaisuuden tuhoamisesta Mosambikissa.[5][6] Se teki myös iskuja kohteisiin Malawissa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Konservatiiviset hallitukset ja kannattajat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa antoivat sille aineellista ja poliittista tukea.[7]
Renamo ja Frelimo liittyivät Rooman rauhansopimuksen lokakuussa 1992, mikä päätti Frelimon yksipuoluevaltion ja käynnisti monipuolueiset demokraattiset vaalit.[8] Vastineeksi RENAMO lupasi luopua aseellisesta taistelustaan ja harjoittaa tulevaa toimintaansa poliittisin keinoin uuden vaalijärjestelmän puitteissa.[9] Sodan päätyttyä Renamo vastasi perustuslaillisten uudistusten edistämisestä sekä vahvan kotimaisen yksityisen sektorin edistämisestä.
Renamo on sotautui uudelleen Frelimo-hallituksen kanssa vuonna 2013, vedoten valtion korruptioon ja Frelimon virkamiesten ylläpitämään vaalipetokseen.[10] Rauhansopimusta yritettiin ja allekirjoitettiin syyskuussa ennen vuoden 2014 vaaleja, mutta Renamo keskeytti vaalitulosten vastustamisen ja aseellinen vastarinta jatkui.[11] Vuonna 2017 puoluejohtaja Afonso Dhlakama allekirjoitti määrittelemättömän tulitauon ja neuvottelemaan rauhansopimusta hallituksen kanssa. Molemmat puolueet solmivat toisen rauhansopimuksen elokuussa 2019, mikä johti käytännössä kapinan loppumiseen.[8]
Puolueen toisinajattelijoista muodostui nopeasti rauhanprosessia vastustava hajaryhmä, joka tunnettiin nimellä Renamo Military Junta (RMJ). RMJ jatkoi pienempiä sissioperaatioita joulukuuhun 2021 asti, jolloin viimeinen jäsenistään antautui Mosambikin turvallisuusjoukkoille.[12]