Seleeni

ArseeniSeleeniBromi
S

Se

Te  
 
 


Yleistä
Nimi Seleeni
Tunnus Se
Järjestysluku 34
Luokka epämetalli
puolimetalli
Lohko p
Ryhmä 16, happiryhmä
Jakso 4
Tiheys(25 °C) (heksagonaalinen harmaa muoto) 4,819 · 103 kg/m3
Kovuus2,0 (Mohsin asteikko)
Väriharmaan metallinhohtoinen
Löytövuosi, löytäjä 1817, Jöns Jacob Berzelius
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)78,971(8)[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)115 (103) pm
Kovalenttisäde116 pm
Van der Waalsin säde190 pm
Orbitaalirakenne[Ar] 3d10 4s2 4p4
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 6
Hapetusluvut-II, II, IV, VI
Kiderakenneheksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste494 K (221 °C)
Kiehumispiste958 K (685 °C)
Moolitilavuus(25 °C) 16,42 · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö95,48 kJ/mol
Sulamislämpö(harmaa muoto) 6,69 kJ/mol
Höyrynpaine100 Pa 617 K:ssa
Äänen nopeus3 350 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus2,55 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,321 kJ/(kg K)
Lämmönjohtavuus(300 K) (amorfisena) 0,519 W/(m·K)
CAS-numero7782-49-2
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Mustaa ja punaista seleeniä.

Seleeni (lat. selenium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Se, järjestysluku 34 ja CAS-numero 7782-49-2.

Seleenin löysi 1817 ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius. Nimi on peräisin kreikan sanasta selene, joka tarkoittaa kuuta. Luonnossa seleeniä on etupäässä sulfidimalmeissa kuten rikki- ja kuparikiisussa (rautadisulfidi ja rautakuparisulfidi).[2]

Seleeni on myös kivennäisaine, ja ihminen tarvitsee sitä katalyytiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn.

  1. Meija, Juris et al.: Atomic Weights of the Elements 2013 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2016, 88. vsk, nro 3. IUPAC. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  2. Johanna Mannila: Seleeni, hivenaine ja myrkky Helsingin Sanomat 5.12.2006. Arkistoitu 10.2.2010. Viitattu 8.7.2010.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne