Shunzhi

Qing Shunzhi 順治帝
Kiinan keisari
Valtakausi	8. marraskuuta 1644 – 5. helmikuuta 1661
Edeltäjä	Kiinan keisarina: Chongzhen, mantšujen keisarina Hong Taiji
Seuraaja	Qing Kangxi
Syntynyt	15. maaliskuuta 1638 Shengjing, Liaodong, Mantšuria
Kuollut	5. helmikuuta 1661 (22 vuotta) Kielletty kaupunki, Peking, Kiina
Puoliso	useita
Suku	Aisin-Gioro
Isä	Hong Taiji
Äiti	Xiaozhuang
Uskonto	Zen-buddhalaisuus

Qing Shunzhi (kiin. 順治帝, mong. Eyebeer Zasagch Khaan) (15. maaliskuuta 1638 – 5. helmikuuta 1661) oli mantšulaisen Qing-dynastian kolmas hallitsija ja ensimmäinen tähän sukuun kuuluva Kiinan keisari vuosina 1644–1661. Mantšu­ruhtinaiden asettama työryhmä valitsi hänet isänsä, Hong Taijin (1592–1643) seuraajaksi syyskuussa 1643, jolloin hän oli viisi­vuotias. Ruhtinaat nimittivät myös kaksi kanssa­hallitsijaa: Dorgonin (1612–1650), Qing-dynastian perustajan Nurhacin (1559–1626) neljännen­toista pojan, ja Jirgalangin (1599–1655), yhden Nurchacin veljen­pojista, jotka molemmat kuuluivat Qing-sukuun.

Vuosina 1643–1650 poliittinen valta oli pää­asiassa Dorgonin käsissä. Hänen hallitus­kaudellaan Qing-dynastia valloitti suurimman osan kukistuneelle Ming-dynastialle (1368–1644) kuuluneista alueista, karkotti Ming-dynastian lojaalit kannattajat pitkälle lounaisiin maa­kuntiin ja loi perustan Qing-dynastian vallalle Kiinassa huolimatta eräistä paljon suuttumusta herättäneistä toimen­piteistä kuten vuoden 1645 "hiusten­leikkuu­määräyksestä", jolla Qing-dynastian alamaiset pakotettiin ajamaan otsa­tukkansa pois ja sitomaan jäljelle jäänyt hiuksensa palmikoksi yhden­mukaisesti mantšulaisen hius­mallin kanssa. Dorgonin kuoltua vuoden 1650 viimeisenä päivänä nuori monarkki alkoi itse hallita. Hän yritti vaihtelevalla menestyksellä taistella korruptiota vastaan ja vähentää mantšu­aateliston poliittista vaikutus­valtaa. Vielä 1650-luvulla Ming-dynastialle uskolliset ryhmät tekivät hänelle vasta­rintaa, mutta vuoteen 1661 mennessä hänen armeijansa olivat voittaneet Qing-dynastian viimeiset viholliset kuten merikapteeni Koxingan (1624–1662) ja Guin prinssin (1623–1662), Eteläisen Ming-dynastian hallitsijan, jotka molemmat menehtyivät seuraavana vuonna. Keisari Shunzhi kuoli 22-vuotiaana isorokkoon, hyvin tarttuvaan tautiin, joka oli endeeminen Kiinassa mutta jota vastaan mantšuilla ei ollut immuniteettia. Hänen seuraajansa oli hänen kolmas poikansa Xuanye, joka oli jo selvinnyt hengissä iso­rokosta, ja joka hallitsi seuraavat 60 vuotta nimellä Kangxi. Koska Shunzhin valta­kaudelta on säilynyt vähemmän asiakirjoja kuin Qing-dynastian myöhempien keisarien ajoilta, Shunzhin valtakausi on jokseenkin huonosti tunnettu vaihe Kiinan historiassa.

"Shunzhi" oli tämän keisarin valtakauden kiinalainen nimi. Tällä nimellä on vastineensa mantšun ja mongolin kielissä, koska Qing-dynastia oli mantšulainen ja hallitsi myös monia mongoli­heimoja, mikä auttoi Qing-dynastiaa valloittaman Kiinan. Keisarin oma nimi oli Fulin, ja kuoltuaan hän sai temppeli­nimen Shizu (k-zh|世祖), jolla häntä palvottiin keisarilli­sessa esi-isien temppelissä.