Suolahappo

Suolahappo
Tunnisteet
Muut nimet	Vetykloridihappo kloorivetyhappo
CAS-numero	7647-01-0
PubChem CID	[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava	HCl
Moolimassa	36,46 g/mol
Ulkomuoto	Väritön neste
Tiheys	1,18 g/cm3 (37 % liuos)
Liukoisuus veteen	72 g / 100 ml (20 °C)
C
Infobox OK

Suolahappo, vetykloridihappo eli kloorivetyhappo on vahvasti hapan liuos, joka syntyy vetykloridin eli kloorivedyn (HCl) liuetessa veteen. Vahvana happona vetykloridi protolysoituu vedessä lähes täydellisesti kloridi- (Cl^-) sekä vetyioneiksi, jotka yhtyvät vesimolekyylien kanssa muodostaen oksoniumioneja (H₃O⁺). Niinpä suolahapossa veteen liuenneina onkin vetykloridimolekyylien sijaan pääasiassa kloridi- ja oksoniumioneja. Tästä huolimatta suolahapolle käytetään usein vetykloridin tavoin merkintää HCl tai tarkemmin HCl (aq). Erotukseksi kaasumaisesta vetykloridista käytetään suolahaposta joskus myös nimitystä hydroniumkloridi.

Suolahappo on liuos, joka koostuu hydroniumioneista H₃O⁺ ja kloridi-ioneista. Kyseessä on väritön neste, jolla on tunnusomainen pistävä haju.^[1]

Suolahappo on vahva happo, joka syövyttää ihoa väkevänä liuoksena. Suolahappo on tärkeänä aineksena ihmisen ja useimpien eläinten mahanesteessä.

Suolahappo on myös tärkeä teollisuuskemikaali, jota käytetään muun muassa polyvinyylikloridin (PVC-muovin) valmistukseen ja nahkojen prosessointiin. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään lisäaineena sekä gelatiinin tuotantoon. Rehun säilöntään käytettävä AIV-liuos on suolahapon ja rikkihapon seos. Kotitaloudessa suolahappoa voidaan käyttää laimeana liuoksena kattilakiven poistoon.

Suolahappo kaasuuntuu, jos suolahappoliuos ei sisällä vähintään noin 60 prosenttia vettä tai suolahappoa ei säilytetä kovassa paineessa tai jäähdytetä.

1. ↑ Kaarina Kanerva, Lea Karkela, Juha Valste: ”Vetykloridi ja muut vetyhalogenidit”, Katalyytti, Epäorgaaninen kemia, s. 49. WSOY, 1996. ISBN 951-0-19999-0.