Tarja Halonen

Tarja Halonen
Suomen tasavallan 11. presidentti[1]
1.3.2000–1.3.2012
Pääministeri	Paavo Lipponen Anneli Jäätteenmäki Matti Vanhanen Mari Kiviniemi Jyrki Katainen
Edeltäjä	Martti Ahtisaari
Seuraaja	Sauli Niinistö
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[2]
Holkerin hallitus 30.4.1987–28.2.1990
Edeltäjä	Matti Puhakka
Seuraaja	Tuulikki Hämäläinen
Oikeusministeri[2]
Holkerin hallitus 1.3.1990–26.4.1991
Edeltäjä	Matti Louekoski
Seuraaja	Hannele Pokka
Ulkoasiainministeri[2]
Lipposen I hallitus 13.4.1995–15.4.1999 Lipposen II hallitus 15.4.1999–25.2.2000
Edeltäjä	Paavo Rantanen
Seuraaja	Erkki Tuomioja
Kansanedustaja
24.3.1979–29.2.2000[3]
Ryhmä/puolue	Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	24. joulukuuta 1943 (ikä 80) Helsinki, Suomi
Puoliso	Pentti Arajärvi
Lapset	Anna Halonen
Tiedot
Puolue	SDP
Koulutus	oikeustieteen kandidaatti (1968)
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Uskonto	Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.presidenthalonen.fi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tarja Kaarina Halonen (s. 24. joulukuuta 1943 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän toimi Suomen tasavallan 11. presidenttinä ja ensimmäisenä naispuolisena valtionpäämiehenä vuosina 2000–2012.^[4] Hän astui virkaan 1. maaliskuuta 2000, ja hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 2006.

Halonen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1968 ja aloitti uransa Suomen ylioppilaskuntien liitossa, jossa hän työskenteli sosiaali- ja järjestösihteerinä 1969–1970. Hän oli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n lakimiehenä 1970–1979.^[4][5] Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen Halonen liittyi vuonna 1971. Hänen poliittinen uransa alkoi 1974, jolloin hänet nimitettiin pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteeriksi. Kansanedustajaksi Halonen valittiin ensimmäisen kerran Helsingin vaalipiiristä 1979 ja sen jälkeen viisi kertaa jatkokaudelle, kunnes hän astui virkaan tasavallan presidenttinä vuonna 2000. Eduskunnassa hän toimi sosiaalivaliokunnan puheenjohtajana 1984–1987, lakiasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana 1991–1995 ja suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995. Keskeinen osa Halosen poliittista toimintaa olivat myös hänen viisi kauttaan Helsingin kaupunginvaltuustossa 1977–1996.

Halonen on ollut kolmesti ministerinä: ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä 1987–1990, oikeusministerinä 1990–1991 ja ulkoasiainministerinä 1995–2000. Hän oli myös pohjoismaisen yhteistyön ministeri 1989–1991.^[6] Halosen ulkoministerikaudella Suomi toimi ensimmäisen kerran Euroopan unionin puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun 1999.

Halonen on toiminut aktiivisesti Euroopan neuvostossa, ensin Suomen parlamentaarisen valtuuskunnan varapuheenjohtajana 1991–1995 ja myöhemmin ministerivaliokunnassa. Hän oli myös jäsen Euroopan neuvoston asettamassa niin sanotussa viisasten miesten komiteassa 1998–1999. Presidenttikaudellaan Halonen toimi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettaman Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission puheenjohtajana vuosina 2002–2004. Maaliskuusta 2009 lähtien hän ollut Maailman naisjohtajien neuvoston (The Council of Women World Leaders, CWWL) puheenjohtaja. Elokuusta 2010 lähtien Halonen on toiminut myös YK:n pääsihteerin asettaman kestävän kehityksen korkean tason paneelin rinnakkaispuheenjohtajana.

Halonen on kiinnittänyt uransa aikana erityisesti huomiota ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan. Myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvon edistämistä koskevat asiat ovat olleet keskeisiä koko hänen poliittisen uransa aikana. Presidenttinä Halonen oli erittäin suosittu suomalaisten keskuudessa: kyselyjen mukaan hänen suosionsa oli huipussaan joulukuussa 2003, jolloin 88 % suomalaisista oli Haloseen tyytyväisiä. Presidenttikautensa jälkeen Halonen on ilmaissut olevansa kiinnostunut ja käytettävissä kansainvälisiin luottamustehtäviin, mutta osallistuvansa jatkossakin yhteiskunnalliseen keskusteluun myös Suomessa.

1. ↑ Himberg, Petra: Presidenttien virkaanastujaiset (Tarja Halonen astuu virkaansa 2006) Elävä arkisto. 1.3.2012. Yle. Viitattu 26.7.2015.
2. ↑ ^{a b c} Ministerin tiedot: Halonen, Tarja Kaarina Valtioneuvosto. Viitattu 25.7.2023.
3. ↑ Tarja Halonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
4. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä ek ei löytynyt
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Biografiakeskus ei löytynyt
6. ↑ Tarja Halonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.