Vennolan I hallitus

Vennolan I hallitus
Suomen tasavallan 5. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi	15. elokuuta 1919
Toimikausi päättyi	15. maaliskuuta 1920
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Juho Vennola
Ministerien lukumäärä	14
Hallituspuolueet	Edistyspuolue Maalaisliitto
Historia
Edellinen	Kaarlo Castrénin hallitus
Seuraava	Erichin hallitus

Vennolan I hallitus työskenteli 15. elokuuta 1919 – 15. maaliskuuta 1920 213 päivän ajan. Järjestyksessään hallitus oli Suomen 5. hallitus. Vennolan I hallitus oli Juho Vennolan johtama, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen muodostama vähemmistöinen keskustahallitus ja ensimmäinen tasavallan presidentin nimittämä hallitus.^[1]

Juho Vennola, joka oli siviiliviraltaan kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa, yritti aluksi muodostaa yleisporvarillisen enemmistöhallituksen edeltäjänsä Kaarlo Castrénin tavoin. Valtiomuototaistelun ja presidentinvaalin jättämät arvet eivät kuitenkaan olleet umpeutuneet ja Ruotsalainen kansanpuolue kieltäytyi tulemasta hallitukseen. Myös Kokoomus jäi Vennolan taivutteluista huolimatta oppositioon. Näin K. J. Ståhlbergin presidenttikauden ensimmäisestä hallituksesta tuli edeltäjäänsä nähden muutosten hallitus, vaikka presidentti ei toivonutkaan näin käyvän. Edellisen hallituksen ministereistä jatkoi entisessä tehtävässään ulkoministeri Rudolf Holsti.^[1]

Uusi hallitus joutui käsittelemään jo aikaisemmin kiistaa aiheuttanutta kysymystä sotaväen ylipäällikön viran haltijasta. Hallitus asettui kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkmanin (Wilkama) kannalle, mikä merkitsi varovaisempaa ja vähemmän sotaisaa suhtautumista Venäjän sisällissotaan.^[1] Lokakuun lopussa 1919 hallitus torjui kenraali Nikolai Judenitšin ja Luoteis-Venäjän valkoisen hallituksen pyynnön hyökkäyksestä Petrogradiin. Hallituksen kantaan vaikutti se, että Venäjän valkoisen luoteisen rintaman komentaja amiraali Aleksandr Koltšak ei tunnustanut Suomen itsenäisyyttä.^[2]

Hallituksen toimikaudella juhlistettiin joulukuun 6. päivää ensimmäisen kerran Suomen itsenäisyyspäivänä. Samoin uudistettiin asetus ylioppilastutkinnosta siten, että jokainen ylioppilaskokelas suoritti tutkinnon omassa koulussaan tarvitsematta enää tehdä sitä varten matkaa Helsingin yliopistoon.^[3] Tammikuussa 1920 annettiin ensimmäinen punavankien armahduslaki, jonka nojalla vapautettiin kaksi kolmasosaa vajaasta 4 000 vangista ja palautettiin kansalaisluottamus noin 40 000 entiselle punakaartilaiselle.^[4]

1. ↑ ^{a b c} Jorma Keränen: Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 178. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.
2. ↑ Keränen 1992, s. 180.
3. ↑ Keränen 1992, s. 182.
4. ↑ Keränen 1992, s. 184.