Vesihuolto

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Vesihuolto kattaa veden ottamisen pinta- tai pohjavesistä, vedenkäsittelyn ja veden johtamisen verkostossa vedenkäyttäjille sekä viemäröinnin eli jäteveden poisjohtamisen ja käsittelyn. Hulevedet eivät ole enää vesihuoltoa.

Vesihuolto on välttämätön palvelu jokapäiväisen elämän sujuvuuden kannalta. Puhdas talousvesi, kattava verkosto ja tehokas jätevesien käsittely turvaavat terveytemme^{selvennä selvennä} ja elintasomme^{selvennä selvennä} sekä minimoivat haitalliset ympäristövaikutukset^selvennä[1]. Organisoitu vesihuolto ja sen jatkuva kehittäminen tuovat toimintavarmuutta yhdessä toiminnan tarkkailun ja valvonnan kanssa. Lainsäädännöllä taataan vesihuoltolaitoksen vastuu turvallisten ja tasapuolisten palvelujen tuottajana^[2].

Vesihuollon kehitys Suomessa on ollut valtavaa ja se on tuonut suuria kansantaloudellisia säästöjä. Vesihuolto on parantanut hygieniaa, säästänyt aikaa veden kantamiselta, vähentänyt tulipaloja ja lisännyt tuotantoa. Kansainvälisesti vertailtuna Suomen vesihuolto on korkeatasoista.^[3] UNESCOn vuonna 2003 julkaiseman raportin World Water Development Report mukaan Suomessa on maailman paras veden laatu. Veden laadun arvioinnissa huomioitiin muun muassa vesivarat ja laatu, jätevesien puhdistaminen sekä lainsäädäntö.^[4]. Maailman vesineuvosto (World Water Council) ja Britannian Centre for Ecology and Hydrology totesivat vuoden 2002 selvityksessään, että Suomessa on paras vesihuolto. Tutkimukseen osallistui 147 maata, joiden vesivarojen määrää ja laatua sekä veden saatavuutta, käyttöä ja muun muassa ympäristövaikutuksia arvioitiin.^[5] Raportit suomalaisten vesihuoltolaitosten vedenhankinnasta ja viemäröinnistä ovat olleet saatavissa vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI) vuodesta 2016 lähtien^[6].

Suomalaisten kotitalouksien vedenkulutus oli keskimäärin 128 litraa/asukas/vuorokausi vuonna 2010 ^[1]. Tästä suurin osa kuluu henkilökohtaiseen hygieniaan ja WC:n huuhteluun^[7]. Litra vettä kotiin toimitettuna, pois johdettuna ja puhdistettuna maksaa noin 0,5 senttiä^[1]. Pullotettu vesi maksoi litralta noin 50–300 senttiä vuonna 2012. Talousveden ympäristövaikutus on hyvin pieni. Vesihuoltolaitosten hiilidioksidipäästöjen määrä on noin 20 kgCO₂ henkilöä kohti vuodessa^[1]. Talousveden mikrobiologinen laatu on todettu paremmaksi kuin pullotettujen tai lähdevesiautomaattien vesien laatu^[8].

1. ↑ ^{a b c d} Välttämätön vesi 2012. Vesilaitosyhdistys. Arkistoitu . Viitattu 15.8.2012.
2. ↑ Vesihuoltolaki 9.2.2001/119 Ajantasainen lainsäädäntö. 22.12.2009. Finlex – Valtion säädöstietopankki. Viitattu 3.8.2012.
3. ↑ Katko, Tapio S.: Vettä! –Suomen vesihuollon kehitys kaupungeissa ja maaseudulla. Tampere: Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, 1996. ISBN 952-5000-07-9.
4. ↑ WWDR1: Water for People – water for life (pdf) (sivu 140) 2003. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization (UNESCO) and Berghahn Books. Viitattu 1.8.2012. (englanniksi)
5. ↑ Sullivan, C. A.; Meigh, J. R.; Fediw, T. S.: Derivation and Testing of the Water Poverty Index, Phase 1. Final Report. (pdf) (sivu 31) toukokuu 2002. The School of Oriental and African Studies, University of London. Arkistoitu 2.12.2020. Viitattu 2.8.2012.
6. ↑ Vesihuoltolaitosten raportteja - ymparisto.fi www.ymparisto.fi. Viitattu 16.1.2020.
7. ↑ Työryhmämuistio: Huoneistokohtaisten vesimittareiden käyttö ja vaikutukset rakennusten energiankulutukseen (pdf) (sivu 7) 2009. Ympäristöministeriö. Viitattu 5.9.2012. ^{[vanhentunut linkki]}
8. ↑ Miettinen, Ilkka ja Pursiainen, Anna: Pullotetut vedetkö talousvettä parempia Kansanterveys-lehti Nro 2/2008. 13.2.2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu . Viitattu 23.11.2012.