Arikarat | ||||
---|---|---|---|---|
Väkiluku | Noin 2 000¹[1] | |||
Merkittävät asuinalueet
|
||||
Kielet | englanti, arikra | |||
Uskonnot | kristinusko ja intiaaniuskonnot | |||
Huomautukset
|
Arikarat olivat eräs Pohjois-Amerikan tasankojen monista intiaanikansoista. He kuuluivat Caddoan kielikuntaan ja asuivat Pohjois- ja Etelä-Dakotan alueilla joutuessaan 1700-luvulla ensi kosketuksiin eurooppalaisten siirtolaisten kanssa.
Arikarat olivat maanviljelijöitä. Heidän omakielinen nimensä oli Sahnish. Ranskalaiset kutsuivat heitä ricaree-intiaaneiksi ja britit käyttivät heistä nimeä ree.[3] Tutkimusmatkailijat Lewis ja Clark arvioivat vuonna 1804 arikarain asukasluvuksi noin 3 000 henkeä.[4] Heidän määräkseen on edellisen vuosisadan alkupuolella arveltu kuitenkin yli 8 000.[5]
Arikarat olivat kieliryhmänsä pohjoisimmalle levinnyt haara. He olivat alun perin osa pawnee-kansakunnasta, joka vaelsi Texasista ja Oklahomasta pohjoiseen etsien hedelmällisempiä maita. Arikarain pääkylä oli nykyisen Pierren kaupungin kohdalla Etelä-Dakotassa.[6]
1820-luvulla arikarain sanottiin pitäneen kaikkia vieraita vihollisinaan ihonväriin katsomatta.[6] Samalla vuosikymmenellä he aloittivat ensimmäisinä tasankointiaaneina sodan Yhdysvaltoja vastaan. Lyhytkestoinen sotatila mursi arikarain vahvan aseman alueen kaupankäynnin historiassa. 1830-luvun isorokko-epidemiat tuhosivat arikarat lopullisesti, ja kansan rippeet yhtyivät mandaneihin ja hidatsoihin.[7]