Armenialaistatit

Armenialaistatit ovat nykyisen Azerbaidžanin tasavallan koillisosassa asunut tatinkielinen etninen ryhmä. Islamia tunnustavista muslimitateista ja tatia puhuvista vuoristojuutalaisista poiketen armenialaistatit kuuluivat Armenian kirkkoon.^[1] Kieleltään he eivät juurikaan eronneet muslimitateista^[2].

Ryhmän etnisestä alkuperästä on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden tutkijoiden mukaan he ovat alueelle 500-luvulta lähtien muuttaneita armenialaisia, jotka siirtyivät puhumaan ympäröivän väestön iranilaista kieltä^[3]. Toisen käsityksen mukaan kyse on armenialaisilta kristinuskon omaksuneista tateista.^[4][5]

Koillis-Azerbaidžanin muinaismuistot ja kansanperinne kertovat seudulla sijainneesta laajasta armenialaiskristitystä asutuksesta. Suurin osa armenialaisista pakeni alueelta Venäjän armeijan mukana vuonna 1796. Heidän jälkeläisiään elää Pohjois-Kaukasiassa muun muassa Edessijan taajamassa, Budjonnovskissa sekä Kizljarissa ja sen lähiympäristössä. Osa heistä puhui tatin kieltä vielä 1900-luvun alussa.^[1][3]

Armenialaistateja asui 1900-luvun alussa kolmessa koillis-Azerbaidžanin kylässä: nykyisen Şamaxın piirin Mədrəsəssä, Şabranin piirin Kilvarissa sekä Xaçmazin rautatieaseman lähellä sijainneessa samannimisessä kylässä. Jälkimmäisen asukkaat pakenivat kristittyjen vainoja vuonna 1918.^[1][3]

Vuoden 1918 levottomuuksien jälkeen Mədrəsəän ja Kilvariin asettui runsaasti varsinaisia armenialaisia, minkä seurauksena kylien tatinkielinen väestö armenialaistui neuvostoaikana lähes täydellisesti^[1][5][6]. Vuosina 1988–1989 kylien asukkaat pakenivat seudun muiden armenialaisten tavoin Venäjälle ja Armeniaan. Kilvarilaiset asettuivat etupäässä Budjonnovskiin, mədrəsəläiset Prohladnyiin sekä Armeniaan rakennettuun ”Uuden Mədrəsən” kylään.^[3]

1. ↑ ^{a b c d} B. Miller: Taty, ih rasselenije i govory miacum.ru. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
2. ↑ Grjunberg A.L.: Jazyk severoazerbaidžanskih tatov, s. 3. Leningrad: Izdatelstvo Akademii nauk SSSR, 1963.
3. ↑ ^{a b c d} Arsen Akopjan: Ustnyje istorii tatojazytšyh armjan o sobytijah natšala 20-go veka karabah88.ru. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
4. ↑ Vardan Voskanjan: Indo-iranskije etnitšeskije gruppy v Armenii ca-c.org. Arkistoitu 25.1.2012. Viitattu 12.3.2012. (venäjäksi)
5. ↑ ^{a b} Yunusov, Arif: Karabakh: Past and Present, s. 12–13. Baku. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 12.3.2012. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
6. ↑ Encyclopedia of World Cultures: Volume VI, Russia and Eurasia / China, s. 357–358. New York: G.K. Hall & Company, 1994. ISBN 0-8161-1810-8