Henrik VIII | |
---|---|
![]() Hans Holbein nuoremman alkuperäisen maalauksen mukaan tehty muotokuva n. 1540–1547 | |
Englannin kuningas | |
Valtakausi | 21. huhtikuuta 1509 – 28. tammikuuta 1547 |
Kruunajaiset | 24. kesäkuuta 1509 Westminster Abbey |
Edeltäjä | Henrik VII |
Seuraaja | Edvard VI |
Syntynyt |
28. kesäkuuta 1491 Placentia palatsi, Greenwich, Englannin kuningaskunta |
Kuollut |
28. tammikuuta 1547 (55 vuotta) Whitehallin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta |
Hautapaikka | Pyhän Yrjön kappeli, Windsorin linna |
Puoliso |
|
Lapset | Maria I, Elisabet I, Edvard V |
Koko nimi | Henry Tudor |
Suku | Tudor |
Isä | Henrik VII |
Äiti | Elisabet York |
Uskonto | anglikaani (aiemmin katolilainen) |
Nimikirjoitus |
![]() |
Osa artikkelisarjaa |
Anglikanismi |
---|
![]() |
Henrik VIII (engl. Henry VIII); (28. kesäkuuta 1491 Placentia palatsi, Greenwich, lähellä Lontoota – 28. tammikuuta 1547 Whitehallin palatsi, Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija, myöhemmin kuningas vuosina 1509–1547. Hän oli Tudor-suvun toinen monarkki ja seurasi valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä.[1]
Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä puolisostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon vuonna 1533, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin kuningaskuntaa.[1]
Henrik VIII:n valtakaudella Englanti kävi lukuisia tarpeettoman kalliita ja suurilta osin Englannin kannalta tappiollisia sotia Manner-Euroopassa. Sodat vahingoittivat Englannin taloutta, mutta toisaalta juuri näiden sotien vuoksi Henrik sijoitti runsaasti Englannin laivastoon; hänen valtakaudellaan se laajeni seitsemästä sotalaivasta noin viiteenkymmeneen, minkä vuoksi Henrikiä on pidetty myös Englannin laivaston ”isänä”.[1]
Nuoruudessaan hän menestyi urheilussa, erityisesti keskiaikaisessa jeu de paumessa eli tenniksen esimuodossa. Hän oli myös taitava muusikko ja kirjailija, joka kirjoitti niin proosaa kuin runouttakin. Lisäksi hän osallistui lukuisien merkittävien rakennusten, muun muassa Westminster Abbeyn, rakennuttamiseen ja laajentamiseen.[1]