Japanin kieli | |
---|---|
Enemmistökieli Vähemmistökieli |
|
Oma nimi | 日本語 (nihongo, nippongo) |
Muu nimi | nipponi |
Tiedot | |
Alue |
Japani Palau |
Virallinen kieli | Japani |
Puhujia | 128 miljoonaa |
Sija | 9 |
Kirjaimisto | japanilaiset kirjoitusjärjestelmät (hiragana, katakana, kanji) |
Kielenhuolto | Japanin opetusministeriö [1][2] (de facto) |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | japanilaiset kielet |
Kieliryhmä | japani |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ja |
ISO 639-2 | jpn |
ISO 639-3 | jpn |
Japanin kieli (jap. 日本語, Nihongo [ɲihoŋɡo] (ohje)) on japanilaisiin kieliin kuuluva kieli, jota puhutaan pääasiassa Japanissa. Mahdollisista sukukielistä on useita teorioita, muun muassa korean kieltä ja altailaisia kieliä on pidetty mahdollisina sukulaiskielinä. Japanin kieltä puhuu äidinkielenään noin 128 miljoonaa ihmistä.[3] Se muodostaa okinawan kielen ja muiden Ryūkyū-saarilla puhuttujen kielten kanssa japanilaisten kielten kielikunnan. Jotkut tutkijat pitävät japanilaisia kieliä vain toistensa murteina ja näin ollen yhtenä kielenä ja tällöin japanista tulee maailman suurin isolaattikieli. Morfologialtaan japanin kieli on agglutinoiva kieli kuten suomen kielikin.
Länsimaalaisille japanin kielessä lienee vaikeinta oppia kiinalaisperäiset kanji-kirjoitusmerkit, joita on jopa kymmeniä tuhansia. Japanin opetusministeriö on kuitenkin määritellyt yleisimmät kanjit (jap. 常用漢字, jōyō kanji, sananmukaisesti "kiinalaiset merkit yleiseen käyttöön"), joihin kuuluu 2 136 kirjoitusmerkkiä. Japanissa näistä 1 006 opetetaan peruskoulun ensimmäisen kuuden oppivuoden aikana ja loput 1 130 toisen asteen koulutuksessa seuraavan kuuden oppivuoden aikana.