Kiinalainen kulttuuri (yksink.: 中华文化; perint.: 中華文化; pinyin: Zhōnghuá wénhuà) on yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista ja kehittynyt Kiinassa tuhansien vuosien aikana. Alue, jolla kulttuuri on hallitseva, kattaa suuren maantieteellisen alueen Itä-Aasiassa. Tavat ja perinteet vaihtelevat suuresti eri maakuntien ja kaupunkien välillä. Kulttuurin omaleimaisuus näkyy keramiikassa, arkkitehtuurissa, musiikissa, kirjallisuudessa, ruuassa, taiteessa, filosofiassa ja uskonnoissa.[1]
Monen Kiinan naapurimaan (esimerkiksi Korea, Japani ja Vietnam) kulttuuri on velkaa kiinalaisille, jotka ovat kauan pitäneet itseään ei ainoastaan parhaana vaan myös ainoana sivistysmuotona. Tällainen asenne olikin omiaan lisäämään kulttuurin vanhoillista ja taaksepäinkatsovaa luonnetta, minkä seurauksena oli vääjäämätön teknologinen, hallinnollinen ja yhteiskuntarakenteellinen taantumus. Eurooppalaisten maahantunkeutuminen 1800-luvulla tarkoitti välitöntä uudistumista. Kiina modernisoitui hitaasti, mikä johtui kiinalaisen yhteiskunnan tuhansia vuosia vanhasta perusrakenteesta.
Kiinan sisällissodan voittaneet Mao Zedongin johtamat kommunistit pyrkivätkin korvaamaan vanhan yhteiskunnan ja kulttuurin sosialismilla. Kommunistien käynnistämässä kulttuurivallankumouksessa tuhoutui kulttuuriaarteita kuten temppeleitä, hautoja ja kirjallisuutta, minkä seurauksena perinteisen kulttuurin painopiste siirtyi Taiwaniin, Hongkongiin ja Singaporeen. Maon kuoleman jälkeen perinteinen kulttuuri alkoi kuitenkin elpyä Manner-Kiinassa.[1]