Osa artikkelisarjaa |
Liberalismi |
---|
Klassinen liberalismi on liberalistinen poliittinen aate, jonka ytimessä ovat yksilönvapaudet, yksityisyrittäjyys, vapaa markkinatalous sekä valtion roolin minimointi.[1]
Liberalismi terminä itsessään juontaa juurensa latinan kielen sanasta liber, jolla tarkoitettiin "vapauden filosofiaa" eli ihmisen vapautta ja sen edistämistä.[1] On myös olemassa tutkijoita, joiden mielestä klassinen liberalismi ja konservatismi ovat hyvin samankaltaisia aatesuuntia. Richard Hudelson esittää kirjassaan Modern Political Philosophy, että klassinen liberalismi muistuttaa enemmänkin sitä, mitä Yhdysvalloissa nykyään kutsutaan konservatismiksi.[2] Klassisen liberalismin tavoin konservatismi hyväksyy markkinatalouden, vapaan yrittäjyyden, perustuslaillisen hallitusvallan, sekä vastustaa kollektivismia ja valtiojohtoisuutta.[1] Klassinen liberalismi eroaa kuitenkin olennaisesti konservatismista. Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä Friedrich von Hayek, jota voidaan pitää yhtenä ihmiskunnan historian merkittävimmistä klassisen liberalismin edustajista, toteaa kirjassaan Why I Am Not a Conservative, että konservatiivien yhteiskunnallista ajattelua kahlitsevat muutosvastarinta ja -pelko, perinteiden liiallinen kunnioitus sekä kyvyttömyys ymmärtää taloutta.[1][3] Hayek myös rinnasti oikeistokonservatiivit korporatisteihin, jotka ovat ennemminkin vain toinen valtiojohtoisuuden muoto sosialistisia periaatteita peräänkuuluttavien rinnalla, eikä sillä ole niinkään tekemistä markkinatalouden vapaaehtoisen vaihdannan kanssa.[1]
Klassisen liberalismin synty liittyy teolliseen vallankumoukseen ja kapitalismin nousuun. Hayekin ohella myös toista itävaltalaista taloustieteilijää, Ludwig von Misesia, voidaan pitää klassisen liberalismin merkittävänä puolestapuhujana. Misesin mukaan esikapitalistisella aikakaudella ei ollut markkinoita, vaan kartanot ja tilat tuottivat hyödykkeitä myynnin sijaan pääosin omaan käyttöönsä, ja valtio takasi yrityksille monopoliaseman.[1][4] Tälle aikakaudelle olikin tunnusomaista kilpailun kieltäminen. Klassisen liberalismin vaikutus on ollut niin laaja-alaista, että suurin osa länsimaista katsotaan nykyään liberaalidemokratioiksi, vaikka vastoin klassisen liberalismin ihannetta "liberaaleina" itseään pitävissä valtioissa julkisen talouden osuus kansantaloudessa on kasvanut lähes poikkeuksetta jatkuvasti.[1] Alun perin liberalismin klassinen aatesuunta tarjosikin tilaisuuden tarkastella valtion järkevää roolia, sen kohtuullista kokoa ja tarkasti rajattuja tehtäviä yhteiskunnassa uudelleen. Ludwig von Mises luonnehti klassista liberalismia seuraavalla tavalla:
"Liberalismi ei ole poliittinen oppi, johon puolueet voisivat saada yksinoikeuden. Se ei ole uskonto, koska siihen ei liity mitään mystistä. Se ei ole maailmankuva, koska sen tavoitteena ei ole ylittää ihmisen järkeä eikä tietoisuutta. Se ei ole erityisintressi, koska se ei tavoittele mitään, mitä ei voitaisi antaa samalla kaikille muille. Liberalismi on oppi ihmisten keskinäisistä suhteista todellisessa yhteiskunnassa. Se ei lupaa mitään, mitä ei saataisi aikaan yhteiskunnassa. Se yrittää antaa ihmisille vain yhden asian, aineellisen hyvinvoinnin rauhanomaisena ja häiriöttömänä prosessina ja poistaa kipua ja kärsimystä aiheuttavat ulkoiset tekijät siinä määrin kun se on mahdollista yhteiskunnallisille instituutioille."
- Ludwig von Mises (1927)[4]