Laki on suvereenin lainsäätäjän hyväksymä säädös. Muodollisessa mielessä laki on lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty säädös, kun taas sisällöllisessä mielessä laki on kaikkia oikeusalamaisia velvoittava yleinen sääntö. Laajemmassa merkityksessä lailla voidaan myös tarkoittaa lainsäädäntöä tai voimassa olevaa oikeutta yleisesti.[1][2]
Säädetty laki ei ole täysin sama asia kuin oikeus. Lakien kokonaisuudesta muodostuu lainsäädäntö, kun taas oikeutta kokonaisuutena kutsutaan oikeusjärjestykseksi. Lain ja oikeuden välinen ero näkyy tuomioistuinten ratkaisutoiminnassa, jossa tuomioistuimen on aina annettava oikeuteen perustuva ratkaisu tapaukseen, vaikka käsillä olevaa tapausta varten ei olisi annettu erityistä lainsäädäntöä. Tämä on ollut pohjana ajatukselle siitä, että vaikka laki voi olla puutteellinen, oikeus on kaikenkattava ja aukoton.[3]
Ilmausta laki käytetään myös muissa kuin juridisissa yhteyksissä, esimerkiksi puhuttaessa luonnonlaeista. Juridisten lakien ero luonnonlakeihin on se, että luonnonlaeissa on kysymys tavallisesti kausaalisista tai tilastollisista säännönmukaisuuksista, kun taas juridiset lait ovat asetettuja normatiivisia sääntöjä.[3]