Oikeusperiaate on oikeuteen yleisesti tai yksittäiseen oikeudenalaan sisältyvä keskeinen arvo tai tavoite.[1] Oikeusperiaatteet erotetaan oikeusnormeina oikeussäännöistä. Oikeusperiaatteet ovat tavallisesti sisällöllisesti laaja-alaisempia, väljemmin muotoiltuja ja vahvemmin arvoperustaisia oikeudellisia tulkinta- ja ratkaisuperusteita kuin oikeussäännöt.[2] Ne toimivat käyttäytymistä ohjaavina standardeina, oikeudenmukaisuutta luovina ja ylläpitävinä maksiimeina sekä esitysteknisinä peukalosääntöinä.[3]
Oikeusperiaatteiden merkitys liittyy etenkin siihen, että ne avaavat oikeutta moraalin ja politiikan suuntaan.[4][5] Oikeusperiaatteet voivat myös muuttua ja kehittyä normitodellisuuden kehityksen mukana ja ilmaista samalla yhteiskunnassa muuttuvia ja kehittyviä uusia arvokannanottoja.[6]
Aikaisemmin oikeusperiaatteille ei oikeustieteessä aina annettu itsenäistä oikeudellista merkitystä, vaan ne saatettiin mieltää oikeudellista tulkintaa edeltäviksi tai täydentäviksi näkökohdiksi taikka sääntöjen perusteella tehdyiksi yleistyksiksi ilman itsenäistä ratkaisuarvoa.[7] Oikeusperiaatteiden merkitys on tunnustettu 1970-luvun lopulta alkaen, jolloin Ronald Dworkin ja Robert Alexy käynnistivät laajan teoreettisen keskustelun niistä.[8][9] Oikeusperiaatteista käydyn keskustelun lähtökohdat ovat kuitenkin olleet erilaisia eri oikeusjärjestelmissä. Manner-Euroopassa oikeusperiaatteet ovat olleet ilmausta oikeuden, politiikan ja moraalin lomittumisesta toisiinsa. Sen sijaan common law -maissa, erityisesti Yhdysvalloissa, oikeusperiaatteiden aseman tarkastelu on liittynyt laajempaa keskusteluun oikeuden asemasta ylipäätänsä, jossa on asetettu vastakkain yhtäältä oikeusperiaatteet ja toisaalta yhteiskuntapoliittiset toimintalinjat (eng. policies).[10] Yleisesti ottaen oikeusperiaatteiden merkitys on lisääntymässä.[3]