Staritsa

Staritsa Старица
vaakuna
Tverin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Staritsa
Koordinaatit: 56.5071°N, 34.9311°E
Valtio	Venäjä
Subjekti	Tverin alue
Piiri	Staritsa
Perustettu	1297
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	8 km²
Korkeus	175 m
Väkiluku (2015)	8 116
– Väestötiheys	1 138 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Staritsa (ven. Ста́рица) on kaupunki Tverin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Valdain ylängön itäreunalla Volgan rannalla 77 kilometriä Tveristä lounaaseen. Kaupunki on Staritsan piirin keskus. Toržokin ja Rževin välisen rautatien samanniminen asema sijaitsee 10 kilometrin päässä kaupungista.^[1] Asukkaita on 9 100 henkeä (vuonna 2009).^[2]

Vuonna 1297 paikalle perustettiin Novyi Gorodok -niminen linnoitus. 1300-luvulla sen esikaupunki kasvoi ja levittäytyi Volgan vastarannalle. Vuosisadan lopussa se sai nimen Staritsa. Vuonna 1485 kaupunki liitettiin Tverin ruhtinaskunnan mukana Moskovan Venäjään. Vuonna 1775 Staritsasta tuli Tverin lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. 1700–1800-luvulla se oli tärkeä Volgan–Itämeren vesitien satama, joka välitti elintarvikkeita Pietariin. Toisen maailmansodan aikana lokakuusta 1941 tammikuuhun 1942 kaupunki oli saksalaisten miehittämä.^[1]

Nähtävyyksiä ovat Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen luostari ja sen vuonna 1530 rakennettu katedraali, klassistinen Kolminaisuuden katedraali (1819), Neitsyt Marian temppeliin tuomisen (1570) ja Evankelista Johanneksen kirkko (1594). Linnamäellä sijaitsee Borisin ja Glebin katedraali (1820) ja sen rinteellä Pjatnitskaja-kirkko (1750). Kaupungissa on säilynyt lukuisia kivisiä kauppiastaloja.^[3]

1. ↑ ^{a b} Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
2. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. gks.ru. Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 24.12.2009. (venäjäksi)
3. ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 443. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6