Yhdysvaltain republikaaninen puolue

Yhdysvaltain republikaaninen puolue
Republican Party
Perustettu	1854
Puheenjohtaja	Ronna McDaniel
Johto	Mitch McConnell (senaatin republikaanien johtaja) Mike Johnson (edustajainhuoneen puhemies) Steve Scalise (edustajainhuoneen republikaanien johtaja)
Ideologia	Enemmistö: konservatismi[1] taloudellinen liberalismi federalismi arvokonservatismi[2] Siivet: keskustalaisuus[3] taloudellinen konservatismi[4] fusionismi[5][6] libertarismi[7] uuskonservatismi[7] paleokonservatismi[8] oikeistopopulismi[9][10]
Poliittinen kirjo	oikeisto keskusta-oikeisto[1]
Toimisto	310 First Street NE Washington, D.C.
Jäsenmäärä	32 854 496
Värit	punainen
Senaatti	49 / 100
Edustajainhuone[11]	219 / 435
Osavaltioiden kuvernöörit	27 / 50
Kansainväliset jäsenyydet	IDU ECR (alueellinen kumppani)
Naisjärjestö	Republikaanisten naisten kansallinen liitto
Nuorisojärjestö	Nuoret republikaanit Teini-ikäiset republikaanit
Opiskelijajärjestö	College republikaanit
Kotisivu	www.gop.com
Infobox OKNimi-testi OK

Osa artikkelisarjaa
Konservatismi
Pääsuuntaukset Arvokonservatismi Kansalliskonservatismi Kulttuurikonservatismi Kristillisdemokratia Liberaalikonservatismi Paleokonservatismi Traditionalismi
Alueelliset suunnat Agrarismi Eurasianismi Dynaaminen Fennomania Francoismi Gaullismi Karlismi Kristillinen oikeisto Suuri yhteiskunta Thatcherismi Uuskonservatismi
Käsitteet Auktoriteetti Avioliitto Hyve Hierarkia Isänmaallisuus Kansalaisyhteiskunta Kommunitarismi Kulttuuriperintö Laillisuus Läheisyysperiaate Luonnonoikeus Maanpuolustus Monarkia Normi Perhe Perheasiat Perhearvot Perinne Solidaarisuus Uskonto Vapaat markkinat Viisaus Yksityisomaisuus
Filosofit Arwidsson Belloc Bonald Boström Burke Buckley Carlyle Chesterton Chateaubriand Coleridge Dostojevski Friedman Geijer Guénon Heberlein Hegel Heidenstam Hume Johnson Jünger Karamzin Kirk Kristol Le Bon Linkomies Maistre Meurman Newman Nordin Peterson Podhoretz Runeberg Schmitt Scruton Snellman Sowell Stolpe Strauss Taine Tocqueville Yrjö-Koskinen
Poliitikot Adams Adenauer Baldwin Benson Bismarck Bohman Buchanan H. W. Bush W. Bush Cameron Canning Chambers Cleveland Churchill Coolidge Danielson-Kalmari Disraeli Dulles Eisenhower Estlander Falwell Ford Franco Gaulle Gingrich Goldwater Hetemäki Holkeri Huckabee Hägglund Ingman Junnila Karlsson Kirkpatrick Kissinger Kjellén Kohl Laar Le Pen Maurras May McCain McCarthy Merkel Metternich Nevanlinna Nixon Paasikivi Powell Paul Pitt Reagan Renvall Salazar Salisbury Saukkonen Svinhufvud Taft Thatcher Tulenheimo Trygger Westerholm Virkkunen Wrede
Järjestöt CDI-IDC ECR-ryhmä ECR-puolue Euroopan kansanpuolue IDU IYDU Konservatiivipuolue Republikaaninen puolue Luettelo konservatiivisista puolueista
Lisää aiheesta Ancien régime Amerikkalainen ekseptionalismi Antikommunismi Aristokratia Historiallinen koulukunta Kansallisromantiikka Klassinen liberalismi Konservatiiviliberalismi Koti, uskonto ja isänmaa Lojalistit Maltilliset republikaanit Monarkismi Moraalinen absolutismi Oikeisto Uusoikeisto Protektionismi Reaktionäärisyys Uustaantumuksellisuus Traditionalismi Ultrarojalistit Vapaakauppa
n k m

Yhdysvaltain republikaaninen puolue (engl. Republican Party, myös Grand Old Party, GOP) eli republikaanit on toinen Yhdysvaltain kahdesta pääpuolueesta. Republikaaninen puolue perustettiin vuonna 1854 ja sillä oli vuonna 2004 noin 55 miljoonaa rekisteröityä jäsentä.^[12]

Republikaaninen puolue vastusti 1800-luvulla orjuuden laajentamista ja ajoi lopulta orjuuden täydellistä lakkauttamista. 1900- ja 2000-luvulla puolueen politiikka on yhdistynyt laissez-faire-kapitalismiin, alhaiseen veroasteeseen ja konservatiiviseen sosiaalipolitiikkaan.^[13][14]

Puolue tunnetaan sanan Grand Old Party lyhenteellä GOP. Sana on peräisin 1870-luvulta. Samalta aikakaudelta on peräisin myös puolueen tunnuseläin, norsu. Puolueen ensimmäinen valittu Yhdysvaltain presidentti oli Abraham Lincoln, joka astui virkaansa vuonna 1861.^[14]

1. ↑ ^{a b} Kansainvälisen keskusta-oikeistolaisen allianssin jäsenet idu.org. Viitattu 12.6.2020. (englanniksi)
2. ↑ No Country for Old Social Conservatives? thecrimson.com. Viitattu 22.12.2018. (englanniksi)
3. ↑ Josh Siegel: Centrist Republicans and Democrats meet to devise bipartisan healthcare plan The Washington Examiner. 18.7.2017. (englanniksi)
4. ↑ Hill, Kenneth L.: An Essential Guide To American Politics And The American Political System, s. 172. AuthorHouse, 2012. (englanniksi)
5. ↑ Donald Devine: A New Birth of Fusionism The American Conservative. 16.4.2015. (englanniksi)
6. ↑ Fusionism, 60 Years Later National Review. 5.11.2015. (englanniksi)
7. ↑ ^{a b} Miller, William J.: The 2012 Nomination and the Future of the Republican Party, s. 39. Lexington Books, 2013. (englanniksi)
8. ↑ Gregory Schneider: Conservatism in America Since 1930: A Reader, s. 387. NYU Press, 2003. (englanniksi)
9. ↑ John Cassidy: Donald Trump is Transforming the G.O.P. Into a Populist, Nativist Party The New Yorker. 29.2.2016. (englanniksi)
10. ↑ J.J. Gould: Why Is Populism Winning on the American Right? The Atlantic. 2.7.2016. (englanniksi)
11. ↑ Five takeaways from New York's special election to replace George Santos NBC News. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
12. ↑ Why politics is fun from catbirds' seats USA Today. 22.1.2004. Viitattu 16.4.2014. (englanniksi)
13. ↑ Grigsby, Ellen: Analyzing Politics: An Introduction to Political Science, s. 106–107. Florence: Cengage Learning, 2008. ISBN 0495501123.
14. ↑ ^{a b} Republican Party Encyclopaedia Britannica. 18.5.2024. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)