Harrison Schmitt | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Harrison Hagan Schmitt |
Syntynyt | 3. heinäkuuta 1935 Santa Rita, New Mexico |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Ammatti | geologi |
Ura | |
Tyyppi | astronautti |
Aika avaruudessa | 12 pv 13 h 52 min |
Lennot | |
Apollo 17 | |
Harrison Hagan ”Jack” Schmitt (s. 3. heinäkuuta 1935) on ainoa Kuussa Yhdysvaltojen Apollo-avaruusohjelman aikana käynyt geologi. Suurin osa Apollo-astronauteista oli nimittäin taustaltaan Korean sodassa taistelleita ilmavoimien ja laivaston lentäjiä.[1][2]
Schmitt opiskeli geologiksi Caltechissa Pasadenassa ja väitteli filosofian tohtoriksi Harvardissa vuonna 1964. Hän toimi kenttägeologina sekä Norjassa että Yhdysvalloissa. Vuonna 1965 hänet valittiin avaruusohjelmaan ensimmäisten tiedemiesastronauttien joukossa. Hän antoi astronauteille geologian koulutusta sekä osallistui avaruusalusten geologisen tutkimusvälineistöjen kehittämiseen. Samalla hän hankki astronautille välttämättömän lentäjän pätevyyden.[1]
Hän osallistui viimeiselle Apollo-lennolle (Apollo 17 joulukuussa 1972) yhdessä Eugene Cernanin ja Ronald Evansin kanssa ja tutustui ennätyspitkillä retkillä Kuun geologisiin piirteisiin sekä kokosi talteen poikkeuksellisen paljon näytteitä.[1] Matkalla hän ilmeisesti otti kuuluisan Sininen marmorikuula -valokuvan Maasta, mutta kuvan ottajasta ei ole täyttä varmuutta.[3][4][5]
Schmitt erosi NASAn palveluksesta vuonna 1975. Sen jälkeen hän on ehtinyt olla senaattori ja Yhdysvaltain senaatin tiede- ja avaruusvaliokunnan puheenjohtaja. Schmitt on saanut lukuisia tunnustuksia, ja hän on moninkertainen kunniatohtori.[1]
Harrison Schmitt kävi Suomessa 17.–18.4.2009. Hän esiintyi Joensuussa[6] ja Helsingin Pasilan kirjastossa.[7]