Marie Curie | |
---|---|
Marie Curie noin vuonna 1898. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Marie Skłodowska-Curie |
Syntynyt | 7. marraskuuta 1867 Varsova, Kongressi-Puola, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 4. heinäkuuta 1934 (66 vuotta) Passy, Haute-Savoie, Ranskan kolmas tasavalta |
Kansalaisuus |
Puola Ranska |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Sorbonne |
Väitöstyön ohjaaja | Henri Becquerel[1] |
Instituutti |
Sorbonne ESPCI |
Oppilaat |
André-Louis Debierne Marguerite Catherine Perey |
Tutkimusalue | fysiikka, kemia |
Tunnetut työt | radioaktiivisuus, poloniumin ja radiumin löytäminen |
Palkinnot |
|
Nimikirjoitus |
|
Marie Skłodowska-Curie (alun perin Maria Salome Skłodowska; puol. Maria Skłodowska-Curie; 7. marraskuuta 1867 – 4. heinäkuuta 1934)[2] oli puolalainen fyysikko (hänellä oli myös Ranskan kansalaisuus), kemisti ja Nobel-palkittu radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtaja.
Uransa aikana Marie Curie löysi aviomiehensä Pierre Curien kanssa kaksi radioaktiivista alkuainetta: poloniumin ja radiumin. Lisäksi hän havaitsi toriumin olevan radioaktiivista. Pierre ja Marie Curie saivat jaetun Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903 – Curiet saivat sen radioaktiivisuuden tutkimuksesta ja Henri Becquerel radioaktiivisuuden löytämisestä. Marie Curie sai uransa aikana toisenkin Nobelin, vuonna 1911 Nobelin kemianpalkinnon, koska oli onnistunut ensimmäisenä eristämään puhdasta radiumia ja oli löytänyt kaksi uutta alkuainetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Curie omistautui lähes yksinomaan röntgenkuvausmenetelmien kehittämiseen.
Myös Curien tytär Irène Curie ja tämän aviomies Frédéric Joliot-Curie tutkivat radioaktiivisuutta ja selvittivät keinotekoisen radioaktiivisuuden periaatteen, mikä pohjusti tietä neutronin löytymiselle. Koska radioaktiivisuus oli Curien aikana täysin uusi ilmiö, radioaktiivisuuden haitallisista vaikutuksista eläviin kudoksiin ei ollut tietoa. Radioaktiivisuutta luultiin pikemminkin terveyttä edistäväksi. Curie altistui tutkimuksissaan runsaalle määrälle ionisoivaa säteilyä. Siksi Curien luuydin tuhoutui, ja hän kuoli pahaan anemiaan vuonna 1934.[3]
<ref>
-elementti; viitettä kuolinsyy
ei löytynyt